Kukapa olisi syksyllä uskonut, että kaikkein odotetuin eli lumi viilentäisi kuluvana talvena tunteita näinkin paljon? Esimerkiksi viereinen Meille soitettiin -palsta on pullotellut viime viikot soittoja, joissa moititaan auramiehiä, naapureita ja jopa sääennustajia siitä, että paljon kanssa ei nyt vain pärjätä.

Voi vain kuvitella, minkälaiset tuntemukset ovat eteläisessä Suomessa, missä lumesta ei viime vuosina ole ollut huntua kummempaa tuntua. Nyt siellä maisemaa halkoo melkein yhtä komea hanki kuin täällä meillä Koillismaalla, missä lunta on jo pitkälle toista metriä.

Tuntui kieltämättä hieman hassulta katselle helmikuun puolivälissä Helsinkiä hotellin yhdeksännen kerroksen kaiteisiin asti lumiselta parvekkeelta. Ihmiset hyörivät kuin muurahaiset Mannerheimintiellä lumikasojen ja traktoreiden keskellä. Helsingin nimitys Pohjolan valkea kaupunki oli ainakin hetken totta.

Mutta hei, miettikääpä sitä, jos tilanne olisi päinvastainen eli lunta ei olisi: kuinka moni meistä olisi selvinnyt selväpäisenä pitkän pimeän läpi? En minä ainakaan.

En vaikka kuinka nyt monen muun kuusamolaisten tavoin noidun joka aamu uutta neitseellistä lumivaippaa: edellisen illan työ tuntuu ihan turhalta kun samanlainen savottaa odottaa heti aamusta. Onneksi lumityöt tekevät hyvää meidän keski-ikäisten naisten alleille, lumi on toistaiseksi ollut kohtuullisen kevyttä, naapurilla on lumilinko ja sen omistaja tykkää ajella traktorilla ja sitä paitsi huolella kootusta lumesta saa mainioita mäkiä, talon tilkettä ja loistavia piilopaikkoja. Luminen maisema on myös tavattoman kaunis.

Eikä lunta ole enää kuin kuukauden verran. Ja ennen kuin se sulaa pois, tulevat kevään tuiskut ja loskakelit, jotka todennäköisesti puhuttavat vieläkin enemmän. Kun rapa roiskuu ja niin edelleen...

Paras puoli tässä paljoudessa on kuitenkin se, että sen satoa niitetään todella vasta tulevina vuosina.

Etelä- ja keskisuomalaiset ovat tänä talvena rynnänneet sankoin joukoin suksikauppaan ja hurahtaneet monen vuoden tauon jälkeen murtsikoimaan ja mutkamäkeen. Voi olla, että tänä talvena he vielä lomailevat kotimaisemissaan tai lähtevät talvea pakoon etelään, mutta tulevina vuosina he tulevat sinne, missä on lunta eli pohjoiseen. Mitenkähän sellaisen paljouden kanssa pärjätään?