Tatuoinnit ovat yksi maailman vanhimmista kuvataiteen muodoista. On varmaa, että tatuoinneilla on ollut jokin symbolinen tai uskonnollinen merkitys. Niiden avulla on esimerkiksi autettu ihmistä kuoleman jälkeisessä elämässä, niitä on käytetty heimotunnuksina ja merkkinä kantajansa sosiaalisesta asemasta.

Jossain vaiheessa tatuoinnit jäivät lähinnä merimiesten, sotilaiden ja rikollisten harrastukseksi. Pienten marginaaliryhmien suosimasta ilmiöstä on tullut kuitenkin nykyään massakulttuuria. Osa ei suinkaan tajua tätä vieläkään.

Syyt, miksi ihmiset ottavat tatuointeja, eivät kovin oleellisesti poikkea esi-isiemme motiiveista. Tatuoinneilla voi viestittää toisille sen kuvan, millaisena haluaa itsensä nähtävän. Se saattaa myös kuvastaa jotain elämänmuutosta. Usein kuvat ovatkin kuin taidetta iholla.

Rokkarit voivat korostaa olevansa vaikka Motörheadin faneja tatuoimalla bändin logon otsaansa. Nuori nainen saattaa ottaa sydämen pakaraansa osoittaakseen olevansa herkkä ihminen. Joku voi tatuoida kuolleen vaimonsa muistoksi jonkin kuvan. Itselleni taas ensimmäinen asia minkä tein tullessani täysi-ikäiseksi, oli tatuoinnin ottaminen. Joku on todennut minulle, että se ei ollut mikään fiksuin veto. Olen vastannut sen olleen spontaani päätös, jota en kadu.

Ihmiset ottavat tietyn kuvan myös siksi, että ne merkitsevät kantajalleen jotain. Tatuointi ei ole pelkkää muodikasta ihon koristamista, vaan siitä huokuu oma merkityksensä. Mielestäni sellainen tulee tatuoinnin ollakin; kuva, jolla on kantajalleen niin suuri merkitys, ettei se mene pois muodista - tai pyri siinä olemaankaan.

Tatuointien määrässä itse pidän esteettisenä sääntönä kulunutta sanontaa ”kohtuus kaikessa”. Ei ole kovin silmiä hivelevää, jos tatuointeja, ja varsinkin rumia tatuointeja, on liikaa. En kuitenkaan inhoa millään tavalla tatuointeja ja ihmettelenkin monien negatiivista suhtautumista niitä kohtaan.

Mielestäni on huvittavaa, että jotkut ihmiset jaksavat närkästyä siitä, mitä joku toinen on tehnyt itselleen, omilla rahoillaan ja harkintakyvyllään. Tatuoinnit tarvittaessa poistetaan, myöskin omalla rahalla. Ei ole keltään toiselta pois, jos joku on tyytyväinen kantamaansa kuvaan. Kyllä itseään voi muokata pahemmillakin asioilla.

Monelle kehon koristaminen on saanut huomaamaan sen, että tatuointi ei ole pelkkä kuva, vaan olennainen osa kantajaansa - se säilyy läpi elämän ja niillä on oma sanomansa. Ihminen hallitsee itseään tatuointien ottamisella ja tuntee kykenevänsä tekemään keholleen jotain erikoista. Tatuointien ottaminen on kuin huumetta. Kun ottaa yhden, alkaa tehdä mieli heti uutta kuvaa kehoonsa.