Unettomuus syö yhä useamman suomalaisen työtehoa. Unihäiriöt ovat yleistyneet koko 2000-luvun. STT:n äskettäin haastatteleman unitutkija Markku Partisen mukaan suurta osaa ongelmasta selittää työelämän vaatimusten jatkuva tiukentuminen. Asiantuntijat arvioivat, että unettomuudesta kärsii 5–10 prosenttia suomalaisista.

–Pelkästään unettomuudesta terveydenhuollolle aiheutuvat kulut ovat astman luokkaa. Tästä puuttuu kuitenkin alentunut työkyky ja sairauspoissaolot. Vaikeasti uneton ihminen ei pysty olemaan töissä, hän sanoo.

Partasen mukaan Suomessa ollaan nyt rajalla työelämän tehostamisessa. Jos vielä yritetään tehostaa, niin stressi lisääntyy niin paljon, että todellinen työsuorite ja voitot kääntyvätkin tappioksi. Tehostamisvimma voi unitutkijan lisäksi karsia työntekijöitä parhaasta päästä.

Ristiriitaista tilanteessa hänen mukaansa on nimenomaan se, että erittäin tunnolliset ihmiset eli tietyllä tapaa parhaimmat työntekijät kärsivät herkimmin unettomuudesta ja uupuvat. Partasen mukaan tutkimuksilla on saatu nyt näyttöä myös siitä, että krooninen väsymys aiheuttaa masentuneisuutta. Aiemmin ajateltiin, että masennus olisi unettomuuden syy. Sairauspoissaoloissa masentuneisuus on yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä.

Unettomuus on usein itseään ruokkiva ilmiö. Usein se alkaa tiukentuneesta työtahdista, potkuista tai muista työelämän ongelmista, avioerosta tai seurustelusuhteen katkeamisesta. Erittäin tunnollinen yrittää tehdä kaikki asiat samalla lailla kuin ennenkin, vaikka kärsiikin unettomuudesta. Tästä tulee suorituspaineita, kun työkyky ei ole niin hyvä kuin normaalisti. Kun unettomuus jatkuu pitkään, ihminen uupuu eivätkä aivot eivät enää elvy ja sitä kautta tulee masennusoireita.

Paitsi unettomuuteen, on yhteiskunnassamme aika kääntää katseet myös työelämän vaatimuksiin. Pelataan turhan kovilla panoksilla, jos vastikkeeksi perusoikeudesta eli työstä aikuinen menettää terveytensä.

Yleisohjeena unitutkija Partinen neuvoo tunnollisia ihmisiä olemaan armollisempia itselleen. Neuvo on loistava. Armollisuutta yhteiskunnassa tarvitaan vastedes myös työntekijöitä sekä kollegoja kohtaan. Yhdessä kannettu taakka on aina pienempi kuin yksin kannettu.