Po­li­tii­kas­sa ele­tään jän­nit­tä­viä ai­ko­ja, kun edus­kun­ta­vaa­lit lä­hes­ty­vät. Ää­nes­tä­jän on ai­heel­lis­ta miet­tiä, ke­nel­le ja mil­lä pe­rus­teil­la ää­ne­si an­nat – va­lit­set­ko eh­dok­kaan puo­lu­een, mie­li­pi­tei­den vai ”var­man” lä­pi­pää­syn mu­kaan? Syyt ää­nes­tä­mi­seen ovat mo­ni­nai­set. Osal­le tie­tyn puo­lu­een ää­nes­tä­mi­nen on tul­lut lä­hes­tul­koon ve­ren­pe­rin­tö­nä.

Eri­tyi­ses­ti pie­nil­lä paik­ka­kun­nil­la on näh­tä­vis­sä ”yk­si­puo­lu­e­jär­jes­tel­mä”. Esi­mer­kik­si Kuu­sa­mos­sa kes­kus­ta­puo­lue on do­mi­noi­nut kun­nal­lis­po­li­tiik­kaa vuo­si­kym­me­net. Mui­den puo­lu­ei­den kan­to­ja ei ole tar­vin­nut huo­mi­oi­da, vaan kes­kus­ta on voi­nut päät­tää asi­ois­ta pie­nen pii­rin tah­don mu­kaan. Sii­nä ei ai­na kau­pun­ki­lais­ten mie­li­pi­tei­tä ja nä­ke­myk­siä ole otet­tu huo­mi­oon. So­ra­ää­net vai­en­ne­taan te­hok­kaas­ti.

It­se olen pe­rään­kuu­lut­ta­nut kau­pun­ki­lai­sil­tam­me roh­keut­ta ky­see­na­lais­taa asi­oi­ta ja vaa­tia päät­tä­jil­tä kan­na­not­to­ja. Tie­tyis­sä pii­reis­sä ei saa ys­tä­viä roh­kai­se­mal­la kan­sa­lai­sia kan­na­not­toi­hin ja mie­li­pi­tei­den il­mai­suun, mut­ta näen tä­män vält­tä­mät­tö­mäk­si yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­sek­si kau­pun­ki­lais­ten kan­nal­ta par­hain päin. Mei­dät päät­tä­jät on va­lit­tu edus­ta­maan kau­pun­ki­lai­sia, jo­ten hei­dän nä­ke­myk­si­ään mei­dän on kuul­ta­va ja ko­e­tet­ta­va tuo­da pää­tök­sen­te­koa lä­hem­mäs hei­tä.

Näen tä­män sa­man tär­ke­äk­si myös val­ta­kun­nan­po­li­tii­kas­sa. Yhä use­am­man kan­sa­lai­sen mie­les­tä kan­sa­ne­dus­tus­lai­tos on vie­raan­tu­nut pie­nen ih­mi­sen to­del­li­suu­des­ta, ja osa ko­kee ää­nes­tä­mi­sen tur­ha­na: sa­mat naa­mat jat­ka­vat vuo­des­ta toi­seen val­lan kah­vas­sa ja to­del­lis­ta muu­tos­ta ei saa­da ai­kaan.

Tu­le­val­la edus­kun­nal­la ja hal­li­tuk­sel­la on iso­ja haas­tei­ta koh­dat­ta­va­na. Nii­tä sa­mo­ja haas­tei­ta jou­dum­me Kuu­sa­mos­sa­kin poh­ti­maan: so­te­sop­pa uh­kaa kie­hua poh­jaan, ikäih­mis­ten mää­rä kas­vaa, kou­lu­tuk­ses­ta lei­ka­taan, osaa­vas­ta työ­voi­mas­ta on pula jne. Ou­lun seu­dul­la­kin on jo näh­tä­vis­sä työ­voi­ma­pu­laa mm. var­hais­kas­va­tuk­ses­sa, ja Ete­lä-Suo­mes­sa­han sa­to­ja las­ten­tar­ha­no­pet­ta­jien va­kans­se­ja hoi­de­taan epä­pä­te­vil­lä työn­te­ki­jöil­lä, mm. kos­ka palk­ka­ta­so ei vas­taa työn vaa­ti­vuut­ta. Kuu­sa­mos­sa­kaan pe­rus­tur­van toi­mi­a­lal­la palk­kaus ei vas­taa työn vaa­ti­vuut­ta.

Työn­te­ki­jöi­den etu­jär­jes­töt, ku­ten Su­per ja Tehy, ovat mie­les­tä­ni avai­na­se­mas­sa tu­le­vai­suu­des­sa: yk­sit­täi­set työn­te­ki­jät ei­vät saa näin iso­ja muu­tok­sia ai­kaan par­haal­la tah­dol­la­kaan. Näin­hän se on po­li­tii­kas­sa­kin: vaik­ka si­nul­la oli­si kuin­ka hy­viä mie­li­pi­tei­tä ja jopa rat­kai­su­ja tar­jol­la, on yk­sin vai­kea saa­da ään­tään kuu­lu­viin. Sik­si tu­le­vis­sa edus­kun­ta­vaa­leis­sa kan­nat­taa eri­tyi­ses­ti koil­lis­maa­lai­sen ää­nes­tä­jän miet­tiä to­del­la tark­kaan, ke­nel­le ää­nen­sä an­taa.

Ha­lu­an­ko minä edus­kun­taan edus­kun­taan ih­mi­sen, joka on ak­tii­vi­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa kan­sa­lais­ten kans­sa esi­mer­kik­si so­men vä­li­tyk­sel­lä? Ih­mi­sen, joka us­kal­taa tuo­da jul­ki myös epä­miel­lyt­tä­viä to­tuuk­sia? Joka pe­rus­taa nä­ke­myk­sen­sä tut­kit­tuun tie­toon?

Ih­mi­sen, joka ha­lu­aa suo­jel­la Poh­joi­sen luon­non eri­tyi­syyt­tä, ja mah­dol­lis­taa elä­mi­sen edel­ly­tyk­set ja hy­vin­voin­nin tä­män kai­ran asuk­kail­le myös tu­le­vai­suu­des­sa? Vas­tauk­se­ni on kyl­lä. Mikä on si­nun?

He­le­na Kar­ja­lai­nen

(vihr., sit.)