Rei­no Hä­meen­nie­mi

Pa­lo­tun­tu­rin hui­pul­la Po­si­on län­si­kai­ras­sa käy­nei­tä on pit­kä jono sa­to­jen vuo­sien ajal­ta. Lie­nee­kö siel­lä uh­rat­tu­kin muu­ta­kin kuin päh­ki­nöi­tä kuuk­ke­leil­le?

Hie­man ma­ta­lam­mal­la hui­pul­la on ki­vi­la­to­mus, jon­ka pro­fes­so­ri Kyös­ti Jul­ku ai­ka­naan tul­kit­si kes­ki­ai­kai­sen La­pin ja lan­nan vä­li­sen ra­jan pyy­kik­si.

En­sik­si nyt.

Tun­tu­rik­si ni­mi­te­tyn vaa­ran pääl­le tul­laan ny­kyi­sin sen ta­kia, et­tä sin­ne joh­taa pol­ku ja siel­lä saa suo­jaa. Met­sä­hal­li­tuk­sen on säi­lyt­tä­nyt au­ti­o­tu­pa­na pa­lo­var­ti­jan ma­jan vuo­del­ta 1950. Voi saa­pua yök­si tai päi­väk­si tai kun­toil­les­sa tai ka­lal­la tai met­säl­lä kul­kies­sa.

En­ti­nen pa­lo­var­ti­jan maja kut­suu myös esi­mer­kik­si Kuu­sa­mon Val­ta­vaa­ral­le ja Po­si­on Ka­ri­tun­tu­ril­le. Vie­lä 1970-lu­vul­la pa­lo­var­ti­jat tä­hys­ti­vät met­sä­pa­lo­jen sa­vu­ja vaa­ro­jen hui­puil­ta ja asui­vat ma­jois­sa.

Moni au­ti­o­tu­pa on ra­ken­net­tu alun­pe­rin muu­hun käyt­töön. Esi­mer­kik­si Kuu­sa­mos­sa Tai­val­kön­kään tupa teh­tiin sa­vo­tan sa­vo­tan muo­ni­tus­käm­päk­si 1900-lu­vun alus­sa ja Puik­ko­kämp­pä po­ro­mies­ten käm­päk­si yli sata vuot­ta sit­ten. Tai­val­kos­kel­la Vi­no­lan au­ti­o­tu­pa on en­ti­nen erä­kämp­pä ja Leh­to­vaa­ran au­ti­o­tu­pa on en­ti­nen sa­vot­ta­käm­pän sau­na­ra­ken­nus.

An­ne ja Rei­jo Kok­ko­las­ta ovat kir­joit­ta­neet Pa­lo­tun­tu­rin tu­vas­sa kier­re­sel­kä­vih­koon 17. syys­kuu­ta: ”Il­tai­sel­la rus­ka­ret­kel­lä pie­nen koi­ran­pen­nun kans­sa. Hy­vin jak­soi!”

Män­ty­har­ju­lais­ten Lai­la ja Ju­han ter­vei­set seu­raa­val­ta päi­väl­tä: ”Pa­tik­ka­ret­kel­lä poh­jan­pys­ty­kor­va Aa­tun 13 v kans­sa. Mu­ka­vaa oli.”

Mar­ja-Lii­sa Sii­ka­lat­val­ta ja Sei­ja ja Jari sekä Rus­ka ja Saa­na Ka­jaa­nis­ta ovat läh­te­neet Pu­das­jär­vel­tä mö­kil­tä ”kah­te­lem­maan rus­kaa” ja et­si­mään sa­mal­la ge­o­kät­köä. ”Mak­ka­ran pais­toa ja kuu­ma kaa­kao. Ahh...”

Ge­o­kät­kö­nä on pie­ni put­ki­lo, jos­sa ei ole kynä. Et­si­jää neu­vo­taan ole­maan työn­tä­mät­tä kät­köä lii­an sy­väl­le.

Seu­raa­vat kir­joit­ta­jat ovat pai­kal­li­sia vii­me sun­nun­tail­ta. En­sim­mäi­set ovat kui­tan­neet: ”Au­rin­koi­nen päi­vä tun­tu­ris­sa. Lun­ta vä­hän nak­ke­li.” Toi­set ly­hy­es­ti: ”Ret­kel­lä.”

Ni­mi­merk­ki Kor­ven­kul­ki­jat on py­säh­ty­nyt kir­joit­ta­maan hie­man enem­män: ”... Reit­ti kul­kee tän­ne luon­nol­li­ses­sa ti­las­sa ole­van met­sän hal­ki ja on niin ’ah’ iha­nan rai­kas hen­git­tää. On­nek­si Po­si­on kai­roil­ta löy­tyy näi­tä suo­je­lu­a­lu­ei­ta, jois­sa voi käy­dä la­taa­mas­sa vä­lil­lä ak­ku­ja...”

Ke­mi­jär­ve­läi­nen Au­kus­ti Juu­jär­vi ja ro­va­nie­me­läi­nen Erk­ki Suor­sa kier­si­vät Pa­lo­tun­tu­riin kar­hun syk­syl­lä 1916, mut­ta se kir­jat­tiin vaa­ti­mat­to­mas­ti vain esi­mer­kik­si Huf­vuds­tadsb­la­de­tiin ja Perä-Poh­ja­lai­seen.

Her­ras­kai­sen nä­köi­nen rus­ke­a­kan­ti­nen kir­ja vuo­del­ta 1890 ker­too, et­tä tääl­tä al­kaa Ai­lan­gan­sel­kä-ni­mi­nen ylän­kö. - Suo­men maan­tie­de kan­sa­lai­sil­le, sivu 211:

”Sii­tä Maan­se­län kul­mauk­ses­ta, joka, niin­kuin ylem­pä­nä sa­not­tiin, si­säl­len­sä sul­kee Kuu­sa­mon vuo­ri­seu­dun, käy­pi, sen ää­rim­mäi­ses­tä sui­pus­ta läh­tien, luo­tee­seen ja län­teen kak­si pit­kän­lais­ta haa­raa. Edel­li­nen, al­ka­en Pa­lo­tun­tu­ris­ta, ulot­tuu en­sik­si Ai­lan­gan­se­län ni­mel­lä Ke­mi­jär­vel­le...”

Erk­ki Rän­nä­li ja Rai­mo O. Kojo mark­ki­noi­vat 1960-lu­vul­la Pa­lo­tun­tu­rin kaut­ta kul­ke­vaa ret­kei­ly­reit­tiä. Kojo si­säl­lyt­ti Rän­nä­lin laa­ti­man reit­ti­se­los­tuk­sen vuon­na 1967 il­mes­ty­nee­seen Poh­jois-Suo­men ret­kei­ly­op­paa­seen­sa.

Va­el­lus neu­vot­tiin aloit­ta­maan Per­nun ky­läs­tä Pok­sa­mo­jär­ven itä­pään ja Lo­hi­lam­men kaut­ta Jul­mal­le­jär­vel­le, joka on Pa­lo­tun­tu­rin juu­rel­la län­nen puo­lel­la. Saa­pas­ta sai la­toa toi­sen eteen Ke­mi­jär­ven Juu­jär­vel­le tai Ju­mis­kon lo­ma­ky­lään as­ti.

Tämä ”Perä-Po­si­on reit­ti” oli maas­toon mer­kit­se­mä­tön, toi­sin kuin osa Ko­rou­o­man rei­tis­tä. Ko­jon mu­kaan Ai­lan­gan­sel­kää ei voi­tu ”sel­lai­se­naan pi­tää eri­tyi­sen hy­vä­nä va­el­lus­suun­ta­na” ja va­el­lus täl­lä alu­eel­la vaa­ti ”ereh­ty­mä­tön­tä suun­nis­tus­tai­toa ja ah­ke­raa kar­tan­lu­kua”.

Rän­nä­lin se­los­tuk­sen mu­kaan Pa­lo­tun­tu­rin laki oli puu­ton. Ny­kyi­sin siel­lä kyl­lä kas­vaa har­vak­sel­taan ha­vu­puu­ta. Myös tuu­hei­ta kuu­sia, jois­ta yh­den ok­sat hink­kaa­vat tu­van sei­nää.

Po­si­on mat­kai­lu­neu­von­ta il­moit­taa Pa­lo­tun­tu­rin so­pi­van oma­toi­mi­sel­le va­el­ta­jal­le, joka et­sii upei­ta, mut­ta hel­pos­ti saa­vu­tet­ta­via koh­tei­ta.

Pa­lo­tun­tu­ri on tä­män kai­ran ylä­vin huip­pu. Yleen­sä sen kor­keu­dek­si me­ren­pin­nas­ta il­moi­te­taan 391 met­riä, joka jää esi­mer­kik­si Ka­ri­tun­tu­ris­ta pa­ri­kym­men­tä met­riä ja Ru­kas­ta ja Val­ta­vaa­ras­ta sata met­riä. Kar­tal­la Pa­lo­tun­tu­rin pääl­lä nä­kyy kui­ten­kin 392,5 met­rin kor­keus­käy­rä­pui­ku­loi­ta, joi­den si­sä­puo­li on siis tuo­ta­kin lu­ke­maa kor­ke­am­paa maas­toa.

Mer­kit­ty, vain noin 2,2 ki­lo­met­rin mit­tai­nen pol­ku Pa­lo­tun­tu­ril­le al­kaa Per­nun poh­jois­puo­lel­ta Lam­min­vaa­ran-Vää­ti­mö­jär­ven met­sä­au­to­tiel­tä. Nou­sua rei­til­lä on sata met­riä. Al­ku­hien ver­ran pol­ku hal­koo kas­va­tus­met­sää, kun­nes se su­kel­taa van­haan met­sään, joka on rus­kan ai­kaan hy­vin vä­ri­käs.

Nous­ta voi myös Pa­lo­tun­tu­rin län­si­puo­lel­ta, jos­sa on Jul­ma­jär­ven loma-asu­tu­sa­lue ja sii­tä län­nem­pä­nä tuu­li­voi­ma­puis­tol­le kaa­voi­tet­tu alue. Maa­no­mis­ta­ja siel­lä on Po­si­on yh­teis­met­sä.

Tal­vi­so­dan sy­tyt­tyä 1939 Pa­lo­tun­tu­rin hui­pul­ta tä­hys­tet­tiin Neu­vos­to­lii­ton len­to­ko­nei­ta. Hä­ly­tys voi­tiin an­taa pu­he­li­mit­se, sil­lä pa­lo­var­ti­on vuok­si Per­nus­ta oli ra­ken­net­tu pu­he­lin­lin­ja pa­lo­var­ti­jan ma­jal­le. Van­ho­ja pu­he­lin­pyl­väi­den tyn­kiä nä­kyy yhä ret­kei­ly­rei­tin var­rel­la.

Il­ma­val­von­taa hoi­ti­vat pää­a­si­as­sa lo­tat. Ida So­ta­nie­mi (s. Oi­ka­rai­nen), ker­toi tä­män kir­joit­ta­jan haas­tat­te­lus­sa vuon­na 1993, et­tä Pa­lo­tun­tu­ril­la oli ker­ral­laan vii­kon vuo­rois­sa nel­jä lot­taa sekä suo­je­lus­kun­nas­ta so­ti­las­poi­ka ja var­ti­o­pääl­lik­kö.

Sil­loi­sen ma­jan koos­ta ei ole tie­toa. Ny­kyi­nen on vain kol­mi­sen met­riä kant­tiin­sa; pe­te­jä on kol­mel­le, mut­ta lat­ti­al­le mah­tuu li­sää.

- Var­ti­o­vuo­rot kes­ti­vät kak­si tun­tia. Yöl­lä jos­kus val­vot­tiin po­ru­kal­la, kun mei­tä pe­lot­ti pi­me­äs­sä is­tua. Por­tail­la piti is­tua yöl­lä. Päi­vil­lä ol­tiin ka­tol­la pa­lo­var­ti­o­tor­nis­sa. Joka päi­vä piti ot­taa yh­teyt­tä il­taa aa­mua Ro­va­nie­mel­le il­ma­var­ti­o­kes­kuk­seen, So­ta­nie­mi ker­toi.

So­ta­nie­mi ei Pa­lo­tun­tu­ris­sa pal­vel­les­saan näh­nyt vi­hol­lis­ko­nei­ta. En­nen jou­lua il­ma­var­tio siir­ret­tiin Pa­lo­tun­tu­ril­ta Per­nun ky­läl­le Lam­min­vaa­raan Hil­tu­sen ta­loon, jo­hon se oli hel­pom­pi huol­taa. Ta­lon ka­tol­le teh­tiin tor­ni.

Jo heik­koon kun­toon pääs­syt au­ti­o­tu­pa on Met­sä­hal­li­tuk­sen mu­kaan ar­vo­kas kult­tuu­ri­pe­rin­tö­koh­de ja edus­taa yk­sin­ker­tais­ta ja käyt­tö­kel­pois­ta puu­ark­ki­teh­tuu­ria. Pi­ha­pii­ris­sä on myös huus­si ja tu­len­te­ko­paik­ka.

Ret­kei­li­jän au­ti­o­tu­vat -opas­ta kir­joit­ta­nut Joel Aho­la näki vuon­na 2011 tu­van sei­näs­sä vuo­si­lu­vut 1955-1977. Ne il­mais­se­vat tu­van pa­lo­var­ti­o­käy­tön ajan­jak­son.

Pik­ku Pa­lo­tun­tu­rin hui­pul­la noin 1,3 ki­lo­met­riä Pa­lo­tun­tu­rin tu­val­ta kaak­koon on iki­van­ha ki­vi­la­to­mus eli ih­mi­sen te­ke­mä sään­nöl­li­nen ki­vi­ke­ko. Sin­ne on ret­kei­ly­rei­til­tä vain ne­li­sen­sa­taa met­riä, mut­ta nou­su Pik­ku Pa­lo­tun­tu­ril­le on jyrk­kä ja po­lu­ton.

Pro­fes­so­ri Kyös­ti Jul­ku tut­ki mui­nai­sen La­pin ja lan­nan eli saa­me­lais­ten val­lit­se­man alu­een ja uu­di­sa­su­tuk­sen alu­een vä­li­sen kes­ki­ai­kai­seen ra­jan kul­kua. Hän päät­te­li, et­tä Pik­ku Pa­lo­tun­tu­rin la­to­mus on yk­si sen ra­jan mer­keis­tä. Jul­ku kävi pai­kal­la vuon­na 1968.

Osa­na tuu­li­puis­to­hank­keen vas­tus­ta­mis­ta Jan­ne Ha­ka­lah­ti esit­ti pari vuot­ta sit­ten, et­tä van­han ra­jan merk­ki ei oli­si­kaan Pik­ku Pa­lo­tun­tu­ril­la, vaan sii­tä vii­ti­sen ki­lo­met­riä län­teen päin Vi­tik­ko­tun­tu­rin poh­joi­sem­mal­la hui­pul­la, jos­sa on vas­taa­va la­to­mus.

Ha­ka­lah­ti viit­ta­si Mui­nais­tut­ki­ja-leh­den ar­tik­ke­liin, jon­ka mu­kaan mui­ta van­ho­ja ra­ja­merk­ke­jä on vai­kea erot­taa niin sa­no­tuis­ta koo­nil­li­sis­ta ki­vi­rau­ni­ois­ta, joi­ta teh­tiin 1900-lu­vun alus­sa kar­toi­tus­ta var­ten.

Kym­me­nen ki­lo­met­rin sä­teel­lä Pik­ku Pa­lo­tun­tu­ris­ta myös van­ha ki­vi­la­to­mus myös ai­na­kin Pok­sa­mon­suol­la, Hau­ki­lam­min­pa­los­sa, Lem­mon­tun­tu­ril­la ja Luo­vi­jo­en var­rel­la. Mitä kaik­kea ne­kin voi­si­vat ker­toa?