Fredrika Mikkola, viulu ja Laura Mikkola, piano Kuusamotalon Oulankasalissa 21.2.
Bach, Chopin, Debussy, Grieg, Kreisler, Rautavaara
10- vuotias Fredrika Mikkola, viulu antoi Kuusamon yleisölle hyvän oppitunnin siitä, ettei korkean tason musisointi ole todellakaan iästä kiinni.
Kreislerin Preludi & Allegro sujui Fredrikalta kuin virtuoosilta ikään ja Bachin a- molli viulukonserton ensimmäisessä osassa oli tekemisen meininkiä ja sisäistynyttä fraseerausta alusta loppuun äidin säestäessä kuin ajatus. Kaikesta kuuli, että yhteismusisointi oli jokaista detaljia myöten hiottua ja täsmällistä sekä kokonaisuus johdonmukaisesti jäsenneltyä.
Ja mikä parasta, soitossa oli myös sijaa aidolle musiikkiin heittäytymiselle tässä ja nyt eli. Fredrika onkin opiskellut viimeiset pari vuotta Enescu- kvartetin viulistin Florin Szigetin johdolla kotikaupungissaan Pariisissa. Eiffeltornin juurelta Fredrika on ehtinyt silti vierailla jo muuallakin Euroopassa sekä soittanut itse Okko Kamun johtaman orkesterin solistina Iitin musiikkifestivaaleilla.
Huikeita hetkiä saatiin kuulla myös Laura Mikkolan pianismin parissa. Einojuhani Rautavaaran Cantus Arcticus linnuille ja orkesterille soi kuulaan kauniisti myös pianosovituksena.
Ääninauhalta kuultu lintujen laulu oli kuin raikas tuulahdus pianon lyyrisen punoksen yllä ja Kuusamotalon äänentoistolaitteet osoittivat toimivuutensa. Lintujen laulu oli hienosti läsnä ja Mikkola tavoitti teoksen musiikillisen luonnonmysteerin ykseyden harvinaislaatuisen pelkistetysti.
Konsertin ehdoton kohokohta oli Mikkolan Chopinin f-molli Balladin henkeäsalpaava tulkinta. Mikkolan suvereeni tekniikka ja dynaaminen soitto istui teoksen helmeilevään maailmaan järisyttävän kauniisti. Mikkola on joskus todennutkin, että kyseinen Balladi on kulkenut hänen seuranaan jo 14-vuotiaasta lähtien ja jatkaa yhä matkaansa.
Pianokirjallisuuden suuret teokset ovat usein tulkitsijoilleen se suurin ja rikkain innoituksen lähde halki koko elämän kaaren kuten tässäkin tapauksessa. Teoksen kehittely ja muutamat suvantopaikat veivät kuulijan syvälle Chopinin pianolyriikan ytimeen.
Lumoavasti soi myös Debussyn mestarillinen Estampes. Mikkolan uskomattomat kädet loihtivat surrealistisen kauniita sävelrunoelmia toistensa jälkeen.
Edward Griegin pianosonaatti soi Mikkolan käsittelyssä elinvoimaisesti ja paikoin jopa koskettavasti, vaikkei musiikkina kohonnutkaan Chopinin tasolle millään muotoa. Hitaan osan raikas melodinen punos oli silti vaikuttavaa kuultavaa.
Illan ylimääräisenä kuultu Massenetin Meditation soi jälleen Fredrika ja Laura Mikkolan tulkintana kuin lempeä unelma. Pieni viulukin voi soida vastustamattoman kauniisti!
