Huo­maan sil­mä­la­sien reu­nan ta­kaa lii­ket­tä. Olen ihail­lut tois­ta tun­tia per­ho­jen hi­das­ta lii­ket­tä pie­nel­lä jo­el­la, piit­taa­mat­ta juu­ri­kaan ym­pä­ris­tös­tä­ni. Kat­see­ni tar­ken­tuu lais­kas­ti joen toi­sel­le puo­lel­le, suol­le, noin vii­den­kym­me­nen-sa­dan met­rin pää­hän. Pu­ner­ta­van­rus­kea, kar­vai­nen hah­mo as­kel­taa hi­taas­ti mi­nus­ta kat­sot­tu­na si­vu­suun­taan. Kar­hu.

Ju­han­nus­juus­to, hera, ma­ki­a­juus­to, juus­to­keit­to; poh­jois­poh­ja­lais­ta ke­sä­herk­kua kut­su­taan mo­nel­la ni­mel­lä. Oli nimi mikä ta­han­sa, kul­kee re­sep­ti ai­na jok­seen­kin sa­mo­ja la­tu­ja.

Nuo­ri pa­ris­kun­ta hei­lut­te­lee peuk­ku­ja ohi aja­vil­le au­toi­li­joil­le Kuu­sa­mos­sa. Orans­sit ta­kit he­rät­tä­vät huo­mi­o­ta, sa­moin hy­myi­le­vät kas­vot. Vih­doin au­to py­säh­tyy.

Ola­vi Syr­jä­lä kat­koo koi­vu­nok­sia, ka­saa nii­tä yh­teen ja si­too pu­no­en kä­den kään­tees­sä. Koh­ta vie­res­sä on toi­nen vas­ta. Vas­ta­ri­vi syn­tyy no­pe­as­ti, sil­lä kuu­sa­mo­lai­sel­la Ola­vi Syr­jä­läl­lä on nii­den te­os­ta vuo­si­kym­men­ten ko­ke­mus.

On­ko siel­lä pal­jon sääs­kiä, ky­sy­tään ju­han­nus­vii­kol­la. Tänä vuon­na ky­sy­myk­seen ei ole yh­tä vas­taus­ta.