Hetki sitten Elsa ja Tiia ovat hyppineet hevosineen esteitä Elsan kotipihalla. Aina, kun pihan ohi meni auto, juoksivat Elsa ja Tiia piiloon. Se tapahtui yhteisestä, sanattomasta sopimuksesta.
Koulussa joku oli kysynyt 4.-luokkalaiselta Elsalta, että ei kai hän enää harrasta mitään keppihevoshommia. No ei tietenkään!
– En olisi ikinä uskonut, että tulen olemaan esillä tämän asian suhteen, koska aiemmin piti piilottaa kaikki. Ei siitä voinut yleisesti puhua, Elsa muistelee 10 vuotta aiemmin tapahtuneita asioita saman kotitalonsa yläkerrassa.
Ja hän tosiaankin on esillä asian suhteen. 18-vuotias nainen esittelee keppihevosharrastustaan Kuuusenkerkka-nimellä Instagramissa, opettaa keppareiden tekoa ja tekee niitä myyntiin.
Ompelupöydän päässä on erilaisia keppareita tarvikkeineen enemmänkin.
– Käyn tallilla, teen keppareita, kuvaan niitä ja kuvaan tallilla. Kaikki minun harrastukset liittyvät hevosiin, naurahtaa Elsa.
Aiemmin kepparikisoissa muualla käynyt Elsa on myös mukana järjestämässä Kuusamon ensimmäistä virallista kepparikisaa.
Kymmenen vuotta sitten keppariharrastajia oli Suomessa ehkä sata. Tänä päivänä heitä on noin 10 000. Harrastus on kasvanut räjähdysmäisesti. Syy löytyy ensimmäisten harrastajien someaktiivisuudesta.
– Tuli keppihevosfoorumi ja Instagram. Harrastajista me vanhimmat olemme kasvaneet ja uskaltaneet näyttää mallia, että millaista tämä on, Elsa pohtii.
– Se ei ole enää niin noloa, kuten ennen ajatteli. Vaikka varmasti on vielä niitä, joiden mielestä se on tyhmää, mutta se on harrastus siinä missä muutkin, onneksi ihmiset ovat tajunneet sen, hän jatkaa.
Harrastus nauttii myös monenlaista medianäkyvyyttä. Siitä on esimerkiksi tehty dokumenttielokuva. Tämä Selma Vilhusen Hobbyhorse Revolution sai Jussi-patsaan viime vuonna.
Elsalle kepparit ja hevoset tulivat elämään osittain sattumankaupan, osittain äidin avustuksella. Jos äiti olisi taipunut tyttärensä pyyntöön, hevostallin sijasta aika olisi kulunut Wii-laitteella tennistä pelaten.
– Toivoin lahjaksi pelikonsolia, mutta äiti osti minulle kortin ratsastustunneilla. Siitä asti olen käynyt kerta viikossa ratsastustunneilla. Välillä on ollut taukoja.
Koska aina ei ollut mahdollisuutta kulkea tallilla ratsastamassa, tulivat keppihevoset mukaan kuvioihin. Elsa oli ollut paria vuotta aikaisemmin mukana lastenkulttuurifestivaali Okariinassa ja askarrellut siellä keppihevosen. Hän kaivoi tuon kepparin kaapista ja siitä se sitten lähti.
Hevostallilla hän tutustui Tiiaan, jonka kanssa hevosharrastusta jatkettiin kotona keppareilla. Leikittiin yhdessä, lainattiin toisten hevosia ja jatkettiin ratsastustunneilla opittua. Kaikki tämä löytyy kirjoitettuna tallipäiväkirjoihin, jotka Elsa on säilyttänyt.
– Olen kirjoittanut tänne, että koska en pääse talleille, olen keppareiden kansa kotona. Varsinkin, kun tuli tallilta, oli hirveän innoissaan siitä mitä kaikkea uutta oli oppinut. Jos oli vaikka hypännyt esteitä, niin sitä piti heti päästä jatkamaan kotona.
Vaikka Elsan mielestä hevosharrastus ja kepparit ovat kaksi erillistä harrastusta, on niistä ollut hyötyä toistensa kanssa. Ratsastustunnilla opitut asiat ovat ehkä jääneet paremmin mieleen, kun niitä on voinut harjoitella keppareilla kotona.
– Hirveästi on oppinut ratsastustunnilla, mutta toki myös keppareiden kautta tuntemaan omaa kroppaa. Miten jaksaa, mikä on vahvuus ja mitä pitäisi kehittää. Itse olen ollut aina kauhean vino oikealle ja katson aina alaspäin, kun ratsastan. Ne paranivat keppareillakin.
Leikkiä, harrastus vai jotain muuta? Mistä keppariharrastuksessa lopulta oikein on kyse? Se on kaikkea edellä mainittua, ja siihen vaikuttaa esimerkiksi harrastajan ikä.
– Tuntuu, että keppihevosilla sai pitkitettyä leikkimisen taitoa ihan älyttömästi. Yläasteella se hävisi ihan yhtäkkiä, mutta olen hirveän onnellinen, että se kesti niin pitkään. Vaikka sitä ei sinällään enää ole, pystyn olemaan iloinen ja ymmärtäväinen niiden puolesta, jotka sitä vielä pystyvät tekemään.
Nyt harrastus tarkoittaa Elsalle sitä, että hän tekee keppareita myyntiin, tekee aiheesta sisältöjä sosiaaliseen mediaan, on mukana tapahtumissa ja opettaa tekemään keppareita työpajoissa.
– Se on tällä hetkellä mun lempparijuttua: saa kertoa, että millaista tämä harrastus on ja miten keppari kannattaa tehdä.
Sunnuntaina Torangissa järjestetään keppareiden Kuusamon kevätmestaruustapahtuma. Kaikille avoimien kilpailuluokkien lisäksi Torangin koulun liikuntasalissa ratsastetaan SM 2018-estemestaruuskarsinta josta voi päästä heinäkuussa Seinäjoella järjestettäviin SM-kisoihin. Edellisvuoden tapaan Elsa on juontamassa SM-kisoja.
– Minusta on tosi siistiä, että pääsee järjestämään tällaista tapahtumaa, koska silloin aiemmin oli vain minä ja Tiia, Elsa hymähtää ja muistelee, miten he pitivät kaksistaan omia kisoja.
Nyt sunnuntain kisoihin on ilmoittautunut ennakkoon ihmisiä Kuusamosta, Rovaniemeltä ja Oulusta. Järjestelyistä vastaa Pumpulilaukka-keppariryhmä, Elsa on muun muassa tuomaroimassa kisoissa.
Keppihevosharrastus on kasvanut pohjoisessakin Suomessa. Sosiaalisessa mediassa harrastuksellaan näkyvä Elsa on saanut osansa siitä.
– Tulee ovista ja ikkunoista pyyntöjä, että voitko joskus tulla meille, voidaanko pitää valmennukset tai voidaanko joskus nähdä.
Siihen nähden, että 10 vuotta sitten Elsan piti vaieta harrastuksestaan, on suhtautuminen keppareihin kääntynyt pääelleen.
– On aika absurdia, että jotkut tulevat kysymään nimmaria. Esimerkiksi viimeksi, kun oltiin SM-kisoissa Helsingissä, niin joku tyttö halusi puhelimensa takakanteen nimmarin.
KS Fakta