Kuusamon Kiviharjun palvelukodissa juotiin keskiviikkona melko harvinaiset juhlakahvit. Kakun päälle oli leivottu numerot 102.
Virallisesti Jenni Siikaluoman syntymäpäivä on 17. toukokuuta.
Kun Suomi itsenäistyi Venäjästä joulukuussa 1917, hän istui todennäköisesti kotipirttinsä lattialla Kuusamon Koskenkylässä.
Hän on siis kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta Suomea vanhempi.
Tällä hetkellä Siikaluoma on Kuusamon vanhin ihminen. Ketään muita sadan ylittäneitä ei ole. Kaksi seuraavaksi vanhinta täyttää tänä vuonna sata.
Niinpä kaupunki halusi muistaa Siikaluomaa Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi.
Lahjat kaupungin puolesta jakoivat Satu Kangas ja Liisa Siikaluoma, joka oli iloinen päästessään muistamaan samaan sukuun kuuluvaa vanhinta.
– Hän on oikein kopsakka rouva näin kuusamolaisittain sanottuna. Työelämässä aina muistettiin vuoden ensimmäistä vauvaa, niin pitäähän vanhintakin muistaa, tokaisi Liisa Siikaluoma.
– On arvostettavaa ja hienoa, että vielä tuossa iässä on oman elämänsä herra, sanoi Satu Kangas.
Jenni Siikaluomaa muistettiin pienessä huoneessa, jossa hän asuu nyt vesivahingon takia evakossa omasta huoneestaan.
– Aika kuluu nukkuessa. Nykyäänhän tämä on huoletonta aikaa. Voi tulla valmiiseen ruokapöytään. Vanhasta ajasta en kaipaa oikeastaan mitään, se oli niin töisevää aikaa. Ainoastaan terveyttä kaipaan, Jenni Siikaluoma kertoi juhlakahvin äärellä.
Mukana juhlimassa olivat vanhin Kauko-poika, hänkin pian jo 80, sekä tyttäret Sisko Kela ja Pirkko Siikaluoma. Yhteisiä muistoja Etelä-Kuusamosta Siikalaisesta ja Hiltusesta kerrattiin. Siikaluomalla on seuraajia jo viidessä jälkipolvessa. Suvun nuorimmainen on vain muutaman kuukauden ikäinen.
Jenni Siikaluoma sanoi, että lapsena ei aika tullut pitkäksi. Ulkona oli hirveä myräkkä, mutta silloin se ei olisi haitannut. Leikkikavereita oli paljon, koska perheet olivat suuria.
– Kuta pahempi tuisku silloin oli, ulkona oltiin ja leikittiin.
Kuusamossa elettiin luontaistaloudessa työlästä eloa aina 1960-luvulle.
– Nyt on paljon helpompi olla ihmisillä, Jenni Siikaluoma muistutti pohtiessaan satavuotiaan Suomen merkitystä.
Hänen selityksensä pitkälle iälleen on hyvin järkeenkäypä.
– Geeneissä kai se syy on. Isosisän isä eli jo lähelle 100-vuotiaaksi. Serkku eli 99-vuotiaaksi. Kaksi siskoakin eli yli ysikymppisiksi. Minä olen ensimmäinen yli satavuotias.
Lääketiede on toinen syy pitkään ikään. Nytkin Jenni Siikaluoma osasi luetella, että aamuisin menee seitsemän lääkettä, päivällä Marevania ja illalla viittä lisää.
– Lääketiedehän se nykyään jatkaa elämää ja on jatkanut minunkin elämääni. Kuntoa ei silti voi hyväksi sanoa. Näkö on mennyt ja kuulo huonontunut, kahdesta sydäninfarktistakin toipunut Siikaluoma sanoo.