Pääkirjoitus
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) esitti laskelman, jonka mukaan jopa 75 prosenttia valtiontalouden sopeutustoimista on tähän mennessä rahoitettu veronkorotuksilla. EK:n näkemys perustuu laskelmaan, jonka mukaan valtion tekemän leikkaukset kunnilta ovat johtaneet kuntien verotuksen kiristymiseen.
Näin on käynyt Koillismaalla. Kuusamo, Taivalkoski ja Posio ovat jokainen kiristäneet verotustaan kuluvan hallituskauden aikana. Hallituksen tekemät leikkaukset velkaantumisen hillitsemiseksi ovat muuttuneet kuntien velkaantumiseksi tai veronkorotuksiksi.
Suomalaisten velkataakan kasvu ei ole hidastunut, se vain on siirtynyt taskusta toiseen.
Poliittisesti veronkorotukset ovat helppo tie, koska siitä seuraavaa näivetystautia on vaikea kuvata kansantajuisesti. Yleinen perustelu kuuluu, että ”eihän korotus tunnu kansalaisen kukkarossa kuin muutaman kympin kuussa”.
Verotuksessa suurten lukujen matematiikka toimii kahteen suuntaan. Pieneltä tuntuvalla korotuksella saadaan kokoon suuriakin summia, mutta huomiotta jää, että raha on samalla pois jostain.
Kysymys on syytä välillä asettaa toisin. Millainen vaikutus kuntaverotuksella on koillismaalaisten ostovoimaan ja sitä kautta paikallisen elinkeinoelämän hyvinvointiin?
Jos Koillismaan kunnissa olisi yhtä alhainen verotus kuin Kauniaisissa, olisi alueen ihmisillä karkeasti laskettuna vuodessa 11-12 miljoonaa euroa enemmän rahaa käytettävissään. Suurin osa tästä rahasta ohjautuisi kulutukseen, mikä puolestaan näkyisi työllisyydessä ja talouden yleisenä vilkastumisena.
Koillismaan esimerkki pätee koko Suomeen. Hallitus tasapainoilee hankalalla keinulaudalla, jonka toisessa päässä ovat menoleikkaukset ja toisessa veronkorotukset.
Hyvinvointiyhteiskunnan palvelut on pystyttävä saattamaan tulojen tasalla. Veronkorotuksilla edessä on hidas näivettyminen, joka murentaa lopulta myös palvelut. Talouskasvu korjaisi tilanteen, jos sellaista saataisiin aikaan.