Tämänvuotinen 12 tunnin hiihto Oivangissa keräsi ennätysmäärän osallistujia. Aprillipäivänä lauantaina ladulla sivakoi yhteensä noin 130 innokasta hiihtäjää. Joukon nuorin oli erityismaininnan arvoinen kuusivuotias Maisa Runnakko, joka oli etukäteen ilmoittanut tavoitteekseen neljä hiihdettyä kierrosta, eli 12 kilomeriä.
– Vanhimmat ovat 70-vuotiaita. Tässä lajissahan ikä monesti vain lisää hiihtomääriä, tapahtuman järjestäjät Jaakko Kallunki ja Harri Mourujärvi kertoivat.
Puolen vuorokauden mittaisen hiihtotapahtuman idea on yksinkertainen: Hiihdä niin paljon kuin jaksat. Urakkaan yksin lähteneitä hiihtäjiä oli reilu parikymmentä, muut sivakoivat 2–6 hengen joukkueissa. Joukkueita oli 26.
– Joukkueesta aina yksi hiihtää kerrallaan. Hiihdetään kolmen kilometrin lenkkiä. Ruokailu- ja kahviotilat ovat meidän käytössä, samoin liikuntasali, jonne joku oli patjatkin levittänyt, Kallunki kertoo.
Ennätyksiä rikottiin muuallakin kuin osallistujamäärissä. Yksin koko 12 tuntia hiihtänyt Pauli Turtinen rikkoi maagisen 200 kilometrin rajan ja hiihti 72 kierrosta – 217,44 kilometriä. Jutunteon aikaan viideltä iltapäivällä mies oli huhkinut 55 kierroksen verran.
– Itselleen hän hiihtää varmaan väsynyttä tahtia. Normilenkkeilijälle hänen vauhtinsa on kova. Mutta itsensä voittamista tällainen tapahtuma onkin, ladun varresta osattiin kommentoida.
Joukkueista kovin oli Cyclos Kuusamo I (Jussi Pesonen, Ville Pesonen, Lasse Pätsi, Kaisa Ojala, Vesa Käkelä, Petri Pesonen), joka hiihti 75 kierrosta eli 226,50 kilometriä.
Ennätyksensä rikkoi myös Päivi Pesonen. Neljättä kertaa mukana ollut Pesonen oli tapahtuman kovin naishiihtäjä 144,96 kilometrillä (48 kierrosta).
– Kuuden, seitsemän välillä meno ei varmaan näyttänyt enää hurjalta, mutta kahdeksaan asti hiihdin. Viimeisellä puolella tunnilla piti ottaa vielä loppukiri, Pesonen kertoi sunnuntaina.
– Raskasta oli, mutta olen tottunut hiihtämään pitkiä matkoja kelillä kuin kelillä, Pesonen kommentoi lumisateen koventamia olosuhteita.
Kuhmolainen myöntää matkan varrella miettineensä, onko urakassa mitään järkeä. Kauniilla ilmalla ajatuksetkin olisivat iloisempia, lumisateessa tsemppi piti imeä kanssahiihtäjiltä.
– ”Jaksaa jaksaa” siellä huudeltiin. Pikkuhiihtäjät olivat ihania, rupattelin heidän kanssaan, kun vauhti hiljeni, Pesonen kertoi.