Kun lapsi suhtautuu harrastukseensa yhtä innokkaasti kuin Juuso Skön suhtautuu partioon, harrastusta ohjaavat aikuiset voivat taputtaa itseään olkapäälle: heidän on täytynyt tehdä ainakin jotain oikein.
Mistä Skönin innon sitten huomaa? Ensinnäkin siitä, kuinka hyvissä ajoin hän saapui Kuusamon partiolippukunta Tunturisiskojen ja -veikkojen majalle ennen oman ryhmänsä eli Seikkailijoiden tämän syksyn ensimmäistä kokoontumista maanantaina.
Innokkuudesta ja kunnioituksestakin partiota kohtaan kertoo myös tapa, jolla Skön on taitellut kaulaansa partiolaisten ehkä tunnetuimman tunnuksen, partiohuivin, sekä se, millaisin sanankääntein nuori mies puhuu harrastuksestaan.
– Äitini oli ollut partiossa, joten minäkin halusin testata sitä. Se oli hauskaa, joten päätin jatkaa, 12-vuotias Skön perustelee ryhtymistään partiolaiseksi viime syksynä.
Vaikka Skönin ensivierailusta Tunturisiskojen - ja veikkojen partiomajalla on kulunut vasta noin vuosi, hän kertoo hallitsevansa jo varsin monia partiolaisten perustaitoja. Erityisesti häntä ilahduttaa se, että partio on mahdollistanut hänen harjoitella puukon käsittely- ja vuolemistaitoja.
Paljon muutakin on opittu.
– Nuotion sytyttämistä ja asettamaan tajuton kylkiasentoon. Olemme myös tutkineet, mitä ensiapulaukun pitää sisältää, Skön kertaa.
Ensimmäisen partiovuotensa ikimuistoisimmiksi hetkiksi Skön nostaa retket, leirit ja partiotaitokilpailun, joihin kaikkiin Skön on jo päässyt osallistumaan. Mieleen ovat painuneet varsinkin partioleireillä yhdessä vanhojen ja uusienkin kavereiden kanssa jaetut kokemukset.
– Leireillä saa tehdä kaikkia partiojuttuja ja siellä saa nukkua teltassa, Skön nimeää kaksi partioleirien parasta puolta.
Partio on tällä hetkellä Juuso Skönin ainoa harrastus. Hän toivoo voivansa jatkaa sen parissa vielä pitkään, mutta toiveen päällä leijuu synkkä pilvi: Seikkailijat-ryhmää ohjaavalla Heli Koskella on ensi vuoden alusta lähtien kalenteri niin täynnä, että partioryhmän ohjaaminen ei enää yksinkertaisesti mahdu mukaan viikko-ohjelmaan.
Vielä huonommin asiat ovat partiolaisista nuorimmilla, 7-9 -vuotiailla Sudenpennuilla. Heistä on ollut tapana muodostaa erikseen tyttöjen ja poikien ryhmät, mutta nyt näyttää siltä, että vain tyttöryhmälle löytyy täysi-ikäinen ohjaaja.
Sen sijaan poikaryhmä uhkaa jäädä ohjaajapulan vuoksi telakalle.
– Isommat partiolaiset voivat pitää kokoontumisiaan keskenäänkin ja projektiluontoisesti, jolloin heille riittää, kun heidän ryhmällään on aikuinen tukihenkilönä. Sudenpentuja ja Seikkailijoita taas on pakko olla ohjaamassa aikuinen. He ovat niin vilkkaita, eikä lakikaan nykyään enää salli alaikäisten yksinään ohjata niin pieniä, Kuusamon lippukunnan puheenjohtaja Jaana Korpela sanoo.
Juuso Skönin mielestä Heli Koski on ollut esimerkillinen partio-ohjaaja. Jos ja kun Kosken työlle löytyy jatkaja, Skön toivoo häneltä löytyvän samoja ominaisuuksia kuin Seikkailijoiden nykyiseltä ohjaaja.
– Partiota ohjaavien aikuisten pitää olla mukavia ja sellaisia, että he tajuavat huumoria.
Koski itse pitää partio-ohjaajan tärkeimpänä ominaisuutena heittäytymiskykyä.
– Partiojohtaja ei ole mikään besserwisser, ei hänen tarvitse osata ja tietää kaikkea. Pitää uskaltaa heittäytyä lasten ja nuorten matkaan, uskaltaa mennä heidän mukaansa eikä jäädä miettimään, että miltähän minä tässäkin tilanteessa nyt näytän tai kuulostan.
Siskot ja veikot
Partiolippukunta Kuusamon Tunturisiskot ja -veikot ry.
Jäseniä tällä hetkellä noin 90.
Suurin osa jäsenistä lapsia ja nuoria. Aktiivisia aikuisia vain kymmenkunta.
Ryhmät: 2 Sudenpenturyhmää (7-9 v.), Seikkailijat-ryhmä (10-12 v.) pojille, Seikkailijat-ryhmä (10-12 v.) tytöille, Tarpojat-ryhmä (12-15 v.) ja Samoajat-ryhmä (15-17 v.).
Partiomaja Tolpanniementien varressa Kotiseutumuseota vastapäätä. Siellä toimintaa joka arki-ilta.
Lippukunnalla lisäksi eräkämppä Oijusluomassa.
