Kalle Päätalo kuoli vuonna 2000, mutta homma jatkuu, sanoo Päätalo-instituutin johtaja Kati Koivukangas. 100 vuotta kirjailija syntymästä on tärkeä etappi.
– Väitöskirjoja tulee, tutkimuksia valmistuu ja uusia lukijoita löytyy. Usko siihen, että Päätalon perintö kantaa Taivalkoskea, lujittuu koko ajan.
Uudenlainen Päätalo-fanitus elää ja voi hyvin muun muassa sosiaalisessa mediassa. Kalle Päätalon uudet lukijat ovat +30-sukupolvi, joka on kiinnostuneet entisistä ajoista.
– Kalle Päätaloa luetaan monenlaisista syistä. Jotkut ovat kertoneet aloittaneensa Päätalon lukemisen siinä vaiheessa, kun ovat itse muuttaneet johonkin isoon kaupunkiin. He ovat saanut Kallelta turvaa ja etsineet samoja elämänkokemuksia.
Koska Kalle Päätalon teoksissa on paljon aiheita, koko lähihistoria, lukijoita riittää.
– Rakennusmies lukee ehkä siksi kun pyöritään rakennuksilla, mutta itse etsii sieltä ihan eri asioita vaikkapa omasta synnyinseudusta ja murteesta.
Koivukangas lainaa urheilutoimittaja Esa Liljaa.
– Historian kirjasta voi lukea mitä Suomessa tapahtui. Kalle Päätalon kirjasta voi lukea miltä se kaikki tuntui.
Ennen fani tuli kartan kanssa Taivalkoskella. Nyt fani etsii tietoa netistä.
– Kyllä tänne edelleen tullaan, mutta ei pelkästään Kalle Päätalon vetämänä. Esimerkiksi Päätaloviikolla täytyy olla monenlaista ohjelmaa vetämässä yleisöä. Jos kaikki olisi Kallea, väkeä olisi vähän.
Eihän se heleppoa ole, sanoo Koivukangas.
– Vaikeinta on rahoituksen järjestäminen. Kunnan avustus on tärkein, yli puolet, mutta kaikki muu rahat haetaan ulkopuolisina avustuksina. Ongelma on se, että avustukset menevät vuosi vuodelta tarkemmin etelän isoille toimijoille, joiden kustannuksissa muutaman tuhannen euron avustus ei edes juuri tunnu, mutta meille se olisi tosi tärkeä summa.