1940. Yksitoistavuotias poika istuu Kuopion VPK:n talon ikkunan alla kuunnellen sisällä soittavaa orkesteria. Hän on nimeltään Veikko ja hän on päättänyt opetella nuottien lukua hanurinsoittoa varten. Sisälle ei uskalla mennä, mutta onneksi musiikki kuuluu ikkunasta hyvin. Sormet seuraavat nuotteja tuttujen kappaleiden viivastoilla: Metsäkukkia, Tamara tanssii, Amado Mio.
– Minä vain siinä kuuntelin, että noinhan ne nuotit menee ja jatkoin sitten opettelua kotona, hevostallin ylisillä.
Nuottien opettelu kannatti, sillä tuona iltana sormillaan nuotteja tutkiva poika oli Veikko Ahvenainen, joka tunnetaan tänä päivänä harmonikkataiteilijana, harmonikan opetuskirjallisuuden pioneerina ja säveltäjänä.
Veikon palo harmonikkaan, eli haitariin ja hanuriin, sai alkunsa muutama vuosi ennen iltaa VPK:n talolla. Naapurin pojat soittivat hanuria ja se alkoi Veikkoa kiinnostamaan niin, että yöunet menivät.
Hanuri oli pakko saada, mutta perheen rahat olivat tiukilla. Seitsemän lasta ja vanhemmat asuivat kaikki yhdessä hellahuoneessa. Ylimääräiseen ei ollut varaa.
– Kun ei ole mitään, niin pitää aivoja käyttää, että rahaa saisi.
Veikko keräsi kouluaamuisin romuja ja kuparilankaa, jotka myi romukauppiaalle. Taskuun kertyi 5 markkaa 40 penniä. Se oli Veikon ensimmäinen palkka.
Tuolla rahalla sai osto-ja myyntiliikkeestä kaksirivisen Kaiutar-hanurin. Ensisävelet opetti tunnettu kuopiolainen muikkukauppias ja hanurin taitaja Matti Lundgren. Parin viikon jälkeen Karjalan Poikia ja Iso Iita sujuivat hyvin.
Muutaman vuoden opettelun ja soittamisen jälkeen Kaiutar ei enää riittänyt. Eräässä näyteikkunassa komisteli italialainen 5-rivinen hanuri. Myyjä ei aluksi halunnut vastata hintaa kysyttäessä, kunnes tokaisi:
– Kuule poeka, se on niin kallis ettei sitä poekaset sua, se maksaa viis sattoo markkoo, myyjä veisteli sikarintumppi suupielessä.
Sanomalehtien kannolla Veikko ei tienaisi tarpeeksi, mutta Helsingin Pankin Kuopion konttorin pankinjohtajalla Iivanaisella rahaa oli – ehkä häneltä saisi lainan.
Pelokas Veikko marssi jännittyneenä pankkiin ja sai pankinjohtajalta pitkän vekselilomakkeen saatteella ”jos saat tähän jostakin rikkaan sedän nimen, saat lainan.”
– Keksin mennä läheisen puusepäntehtaan johtajan luokse ja kerroin, että pankista antoivat tällaisen paperin, että setä panisi nimensä tähän.
Nimi tuli, ja laina myös. Ahvenainen kertoo, että hän on nuorin ihminen Suomessa, jolle on myönnetty pankkilaina.
Kaksi viikkoa viisirivisellä yksin harjoiteltuaan Veikko lähti keikoille. Niitä riitti työväen- ja seurojentaloilla. Hääkeikkoja ja synttärisoittoja tilattiin ahkeralta tekijältä. Junamatkoilla matkustajia piti viihdyttää ja hattuun kilisi kolikoita.
Pitihän se vekseli maksaa takaisin.
Neljätoistavuotiaana Veikkoa pyydettiin kesäkiertueelle Sirkus Bonniin. Tehtävänä oli säestää temppuilijoita. Eksotiikka ja jännitys iskivät kasvoille heti ensimetreiltä lähtien.
– Leijonan häkin päältä soitin säestyksiä ja sinne häkin päälle minulle tehtiin peti.
– Joskus saattoi ukonilma tulla, kun kesä oli, niin se leijona vain karjui ja minä pelkäsin, Ahvenainen kertoo nauraen.
Hanuristiura ei kuitenkaan miellyttänyt melko hyvän koulutodistuksen saaneen pojan äitiä.
Vanhempia toteltiin ja niinpä poika lähti kultasepänliikkeeseen oppiin.
Verstaselämä ei ottanut tuulta alleen, sillä liikkeeseen tulvi soittoja – oli tarvetta hanuristille. Liikkeen johtaja otti asian hoitoonsa.
– Kuule Veikko, varmaankin olisi parempi, että lähtisit tuota hanuria soittelemaan, kun siitä niin tykkäät.
Oppipoika sai niin sanotut kauniit potkut, josta hän myöhemmin kiitteli johtajaa ihan julkisestikin.
Se oli ihan oikea ratkaisu kaikille, sillä sen myötä Ahvenaisen ura harmonikkataiteilijana lähti käyntiin toden teolla. Keikkaa pukkasi tiuhaan tahtiin ja kontakteja solmittiin milloin lentokoneessa, milloin konserttisalista.
Sirkuksesta San Franciscoon vienyt ura on kuljettanut harmonikan mestaria neljäänkymmeneen maahan. Hän on soittanut niin Neuvostoliitossa, Japanissa kuin Yhdysvalloissakin. Esiintymiset ovat vetäneet saleja täyteen vuosikymmeniä.
Yksittäisiä keikkoja Ahvenainen ei ole laskenut, mutta konserttojen määrän kyllä.
– Konserttoja on takana noin 6000, Veikko vastaa nöyrästi.
Itseoppineen musiikkitaiteilijan ura ja saavutukset ovat mittavat ja vähintäänkin todella vaikuttavat.
Hän on päässyt kokemaan musiikkielämää 1950-luvulta lähtien Suomen eturivin iskelmätähtien ja kapellimestarien kanssa soittaen muun muassa Olavi Virran ja George de Godzinskyn kanssa.
Ensimmäisen sävellyksenä, Muistoja Marseillesta, hän levytti vuonna 1955. Tähän päivään mennessä levytyksiä on kertynyt yhteensä 1060 kappaletta.
Esiintymisen lisäksi hän on säveltänyt harmonikkamusiikkia, opettanut soittamista sekä kirjoittanut oppikirjoja aiheesta.
Ahvenaisen työn ansiosta harmonikkaa soitetaan myös kirkoissa, jossa sitä ennen pidettiin paheksuttavana instrumenttina.
Presidentti Tarja Halonen myönsi Ahvenaiselle Pro Finlandia -mitalin ansioistaan vuonna 2010.
Kaikkien näiden kokemusrikkaiden vuosien jälkeen luulisi, että keikkailuun kyllästyisi, mutta kun ei. Keikkatahti on jatkunut kovana ja tänäkin kesänä 89-vuotias Veikko esiintyy yhdessä vaimonsa Carina Nordlundin kanssa 25 paikkakunnalla. Tämä vaatii hyvää kuntoa ja asennetta. Molempia löytyy.
Veikon asenne omaan työhönsä, eli siihen intohimoon ja rakkauteen, hanuriin, tulee ehkä parhaiten esiin hänen jakamastaan viisaudestaan erityisesti nuorille soittajille:
– Pysyvä ja tunnettu nimi millä alalla tahansa saavutetaan vain ankaralla työllä ja nöyryydellä sekä kuulijoiden makua kunnioittaen.
Artisti on elänyt kuten on opettanutkin.
2018. Veikko ja hänen vaimonsa Carina ovat ajaneet Ylläkseltä Posion heinäkuiseen iltapäivään. Luvassa on keikka, kuinkas muutenkaan. Se tulee olemaan muusikon omien mietteiden mukaan ”varmaan aivan täynnä”. Se on asia, josta hän on erittäin kiitollinen yleisölle. Kiertuekilometrejä on kertynyt tänä kesänä jo 6000.
Veikko kirjoittaa posiolaisen hotellin parkkipaikalla omistuskirjoitusta elämästään kertovan kirjansa sisäsivulle. Vuosiluvun kohdalla hän on hetken hiljaa, kunnes toteaa pohdiskelevaan sävyyn:
– Vuonna 2000 minä mietin, että onkohan se viimeinen vuosiluku, jota kirjoitan. Nyt on jo 2018. Ja vielä minä tässä olen.
Veikko Ahvenainen
Syntynyt 24.9.1929 Kuopiossa, asuu Jyväskylässä
Harmonikkataiteilija, säveltäjä, sanoittaja
Konsertoinut 40 maassa
Julkaissut lukuisia opetuskirjoja harmonikasta
Harmonikansoiton mestari 1957
Sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 2010
