50 vuotta: Vaikka kal­sa­ri­sil­laan jokeen koiran perässä – ke­hi­tys­pääl­lik­kö Jari Kar­sik­ko ei jäy­kis­te­le vi­ras­sa­kaan

”Meillä oli vaimon kanssa tinka, että jos en saa ammuttua karhua ennen 50-vuotissyntymäpäivää, lähden Kanadaan metsästysreissulle. Eipä tarvitse lähteä”, Jari Karsikko kertoo ja näyttää kaatamansa karhun kalloa.

Kuva: Anna Asplund

Nuori Jari Karsikko oli juuri ampunut kaksi vesilintua ja käskenyt serkkupoikansa päästää koiran irti.

– Sehän koira potautti suoraan yli siitä joesta ja nappasi ne vesilinnut hampaisiinsa, ja oikein ilkikurisesti katsoi minua siinä, heilutteli häntäänsä ja alkoi höyhentämään niitä siellä vastarannalla, eikä mikään komento auttanut.

– Eihän siinä auttanut kuin riipaista vaatteet pois siihen mättäälle ja uida sinne. Kyllä oli serkkupojalla hauskaa, kun minä siellä kalsarisillaan juoksin märkänä koiran perässä ja manasin ja noiduin sitä koiraa, kun se meinasi pitää ne linnut itsellään.

– Vaan kyllä me loppujen lopuksi päästiin yhteisymmärrykseen, että ne linnut kuuluvat minulle eikä hälle, Karsikko nauraa.

Metsästystä jo lapsesta asti harrastanut Karsikko muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan lämmöllä. Luonnossa viihtyvä perhe kalasti, marjasti ja teki metsätöitä. Kesät vietettiin äidin kotipaikassa, jonne kokoontui koko suuri suku.

– Siellä perävilikkaa juostiin, uitiin, tapeltiin ja majoja rakenneltiin, Karsikko muistelee.

Juhannuslauantaina 50 vuotta täyttävän Karsikon perheeseen kuuluu Mirja-vaimo ja seitsemän lasta, joista neljä asuu kotona ja kolme on jo lähtenyt maailmalle

– Tässä sitä ollaan kohta kymmenen vuotta harjoiteltu, niin eiköhän ne särmät ole jo hiottu. Sitä on oppinut jo tähän ikään, että kun hallituksen kanssa pysyy sovussa, niin on hyvä olla. Kun sanoo ne viimeiset kuuluisat sanat, ”kyllä rakkaani”, niin menee hyvin.

– Ei teidän jäykkien virkamiesten kanssa pärjää huonostikaan, vitsaili Karsikko työkaverilleen Mika Mankiselle alettuaan yrittäjäksi, kun paikka elinkeinojohtajana ei auennut vuosituhannen alussa.

Yrittäjyyden lisäksi Karsikko on ehtinyt työskennellä elämänsä aikana meijerissä, metsätöissä, vartijana, toimittajana, tutkijana ja opettajana. Tällä hetkellä hän toimii Kuusamon kehityspäällikkönä. Hän on ollut vuosien aikana tiiviisti mukana kehittämässä Kuusamoa ja Rukaa.

– Se on tärkeää, että tehdään hyvää yhteistyötä. Ei tämä ole mikään yhden tai kahden miehen show, vaan kyllä päätökset tehdään yhdessä.

Karsikko on tehnyt pitkän uran sekä kunnallisella että yksityisellä puolella. Nyt hänen toimenkuvaansa kuuluu Kuusamon hallintopalvelut sekä esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan suunnittelua.

– Kun on tehnyt pitkään töitä kovien asioiden äärellä, niin nyt tässä työssä on oppinut sitä humanististakin puolta.

– Itselläkin oli ne hullut yrittäjävuodet sellaisia, että sitä oli enemmän rahan perään. Nyt on enemmän tullut sellainen ajatus, että tekee sitä mihin uskoo, missä sydän on mukana, Karsikko kertoo.

Karsikon suurin haave tulevaisuuden suhteen on viettää entistä enemmän aikaa läheisten kanssa.

– Reissata voisi enemmän. Siitä on jo aikaa, kun ollaan käyty perheen kanssa reissussa.

Pidemmäksi aikaa Karsikko ei kaipaa suurten kaupunkien hulinaan. Maailmalla matkustaessaan hän on oppinut arvostamaan niitä asioita, jotka täällä ovat hyvin.

– Tällä haavaa me Kuusamossa asutaan ihan eläkeikään asti, jos luoja suoja ja hallitus sallii, Karsikko nauraa.