Kuusamolaisella Pekka Hackzellilla ei ole mikään perikuusamolainen sukunimi. Hän onkin syntyisin Oulusta, tarkemmin sanottuna Heinäpään kaupunginosasta.
Tänään maanantaina 60 vuotta täyttävän Hackzellin lapsuusaikana 1960-luvun vaihteen tienoilla Oulu näytti aivan toiselta, mitä tänään. Heinäpäästä alkavassa Limingantullissa ei ollut taloja, vain peltoja. Siksipä meillä kotona oli hevosia, niin ravureita kuin työhevosia, parhaimmillaan yli 20. Isäni oli tunnettu hevosmies, Pekka Hackzell kertoo.
– Samassa korttelissa asui muitakin saman kärpäsen puremia. Oli Suomen tunnetuimpia ohjastajia kuten Antti Teivainen, Korven veljekset ja Jorma Kontio. Lisäksi seuraavassa korttelissa oli pari ravikuningasta: Lauri Kontion Eri-Poika ja Heikki Siiran Puhemies. Olen vähän kuin syntynyt hevosten parissa.
– Aina koulun jälkeen reenattiin hevosia ja kohokohta oli vuonna 1968, kun isä osti meille lämminverisen. Siihen aikaan niitä oli harvassa ja piti etukäteen selvittää raveista, onko siellä lämminverilähtöä.
Hackzellin perheessä oli 12 lasta, kuusi veljestä ja kaikilla sisko. Ammatinvalinta syntyi jo nuorena. Taisin olla viisivuotias, kun istuttiin koko perheen voimin syömässä ja tarjolla oli lihasoppaa. Sanoin isälle, että minusta taitaa tulla lihamies, Pekka Hackzell muistelee.
– Ja kun pääsin ylioppilaaksi vuonna 1978, lukion rehtori kysyi minulta, mitä aiot opiskella. Vastasin, että liha-alaa. Rehtori kysyi, että miksi. Minä vastasin, että ihmisen on syötävä joka päivä. Rehtori sanoi siihen, ettei parempaa vastausta voi olla.
Haczell olisi päässyt opiskelemaan Turkuun elintarvikealaa ja Helsinkiin lihateknologiaa, mutta valitsi Hämeenlinnan käytännön läheisen lihateollisuusopiston. Hän oli jo aikaisemmin ollut kesätöissä Kotivaralla, joten ala oli jo siinä mielessä tuttua.
– Halusin käytännön hommiin ja oli siinä vähän itsekkyyttäkin. Neljän vuoden opiskelujaksoon sisältyi nimittäin jo kaksi vuotta palkallista harjoittelua. Valmistuin sieltä lihateollisuusteknikoksi. Meitä on muuten valmistunut tähän ammattiin Suomessa vuodesta 1954 lähtien vain runsaat 300 henkilöä.
Valmistumisen jälkeen kaikki 25 opiskelijaa saivat heti työpaikan. Ensimmäinen vakinainen työpaikka oli Tamperella Tuottajain Lihakeskuskunnan myyntipäällikkönä vuosina 1984-87. Sitten tuli muutto Ouluun, kun Kotivaralta tarjottiin töitä. Hackzell toimi Kotivaran hankintapäällikkönä 1987-93 ja alaisia oli 140.
– Sitten jäin hoitamaan pieniä lapsia kotiin. Ja koska olin vähän kuin vapaata riistaa, minua kyseltiin eri firmoihin. Mutta päädyin lopulta tänne Kuusamoon silloiseen Kuusamon Teurastamoon Pekka Kylmäsen houkuttelusta joulukuun alussa vuonna 1993. Muu perhe tuli vuotta myöhemmin perässä.
– Täällä on mahtavat ihmiset ja vastaanotto on ollut erinomainen.
Toimintaa jatkaa nykyisin Kuusamon Lihatuote. Hackzell on yrityksen tuotantopäällikkö ja työntekijöitä on kuusi.
Kuusamon Lihatuote keskittyy tänä päivänä riistaan. Nautateurastus loppui vuonna 2001 ja Hackzell sanoo siirron olleen oikean ja he haluavat erikoistua.
– Riistaan ollaan panostettu ja tehty isoja laiteinvestointeja viimeisen viiden vuoden aikana. Päätuotteitamme ovat poro, hirvi ja karhu. Teemme myös alihankintaa, muun muassa Riipisen Riistaherkkujen kaikki lihasäilykkeet.
Vuosi sitten Lihatuote sai luomu-statuksen ja tiukan luvan myötä he tuottavat luomubroileria ja -kalkkunaa. Luomu on toinen tukijalka ja sen kysyntä kasvaa kaiken aikaa.
Hackzellin mukaan tulevaisuudennäkymät ovat valoisat, vaikka hän onkin huolissaan erityisesti liha-alan koulutuksesta. Ennen pidettiin lihanleikkaajakursseja, ei enää. Lihanleikkaajia ei saa mistään Suomesta, ainoastaan ulkomailta.
– Voisiko Kuusamoon järjestään jonkinlaista liha-alan koulutusta? Töitä alalla olisi.
Lihamieheltä täytyy tiedustella, mikä on parasta lihaa.
– Riista on parasta, mutta en ota kantaa poron tai hirven puolesta. Kesällä maukkainta grillattavaa on villisika ja erityisesti kassler.
Hackzell sanoo nauttivansa työstään.
– Ei ole koskaan tympäissyt lähteä töihin, vaan olen mennyt sinne ilomielin. Jos on tullut ongelmia, ne ratkaistaan. Työasiat jätetään sitten työpaikalle eikä niitä viedä kotiin.
Vapaa-ajanharrastuksiin Hackzellilla ole vuosiin ollut oikein aikaa. Nuorena hän pelasi koripalloa Oulun NMKY:ssa, valmensi nuoria ja puhalsi pelejä.
– Tykkään kyllä marjastuksesta ja kalastuksesta ja tarkoituksena on päästä verkkoja laskemaan. On minua pyydetty myös erilaisiin yhdistyksiin, mutten olen lähtenyt. Politiikkaa seuraan aktiivisesti.
