Seisoo torin laidalla tuo äänestäjä Vertti, taskunpohjalla on joku kymmencentti.
Hän ujosti vaaliteltalle katselee, väkeä jo paljonlaiseen siellä parveilee.
Sieltä saisi silti kahvit sekä kuumaa makkaraa.
Hieman emmittyään teltalle hän hiipii, kiitollisena kahvit ja makkarat hän riipii.
Kuulee kuinka huolet kaikki taakse jäisi, teltan suulainta vain jos äänestäisi.
Hetken kuluttua Vertille myös tuodaan jakkaraa.
Vaali-iltana kotona yksin Vertti istuu, torin suuret puheet mieleen muistuu.
Makkaran tarjoaja näyttää päässeen läpi, enneunen Vertti siitäkin jo näki.
Kuinka vähäosaistenkin huoliin nyt aletaan tarttumaan.
Lupaukset ja unet eivät aina pidä, äänestäessä muistanut ei Vertti sitä.
Suulas kohti mustan auton penkkiä, tuskin muistaa torilla käynyttä Verttiä.
Onneksi on oma suuri eläke lähtenyt jo karttumaan.
Kulkee Vertti jälleen torinlaitaa, joku telttaa siellä pystytellä taitaa.
Tällä kertaa Vertti vaaliteltat kiertää, kaikki menneet pettymykset vielä hiertää.
Kahvihetket mukavine puheineen nyt jäävät toisille.
Joku muu niihin aina silti sortuu, vaalien välissä poliitikot toipuu.
Keksii aina uudet jutut, niitä säestää vanhat tutut.
Valtaan päästyään voi kaikkea järjestellä omille loisille.