Asumisen väljyydessä on tapahtunut huima edistyminen Koillismaalla vuosikymmenten mittaan. Sotien jälkeiset ikäpolvet muistavat, kuinka ei ollut tavatonta, että pienessä mökissä asui vanhemmat ja lapset yhteen laskien reilusti yli kymmenen henkilöä. Myös useamman sukupolven asuminen saman katon alla oli varsin yleistä. Mummo ja ukki jäivät asuttamaan taloa yhdessä nuorenparin kanssa.
Tilastoluokituksen mukaan Kuusamossa asui ahtaasti kahdeksan tuhatta henkeä eli liki puolet väestöstä vielä 80-luvun lopussa. Toisin ilmaistuna ahtaasti asuttiin lähes 1 700 kuusamolaiskodissa.
Tällä hetkellä ahtaasti asuvien määrä on saatu painettua 2 600 henkilöön ja noin 550 asuntokuntaan. Neljännesvuosisadassa yhtä asukasta kohden käytettävissä oleva pinta-ala on kasvanut 27,4 neliöstä 41,7 neliöön.
Yhden tai kahden hengen pienasuntokuntien lisääntyminen on valtakunnallinen ilmiö. Helsingissä pienasuntokuntia on 80 prosenttia asuntokuntien määrästä. Kuusamossa pieniä asuntokuntia oli 35 prosenttia vuonna vuonna 1985. Vuoteen 2013 pienasuntokuntien osuus kasvoi 73 prosenttiin.
Pienasuntokuntien määrä kasvaa muuttotappiosta kärsivällä maaseudulla ja suurissa kaupungeissa. Perheet hakeutuvat asumaan kaupunkien kehyskuntiin. Tosin on olemassa viitteitä siitä, että muuttoliike keskuskaupungista kehyskuntiin on hiljenemässä ainakin Helsingin seudulla.
Kuusamossa, kuten muuallakin maaseudulla, asumista muuttaa väestön ikärakenteen muutos. Asuntomarkkinoilla kysyntää on pienistä asunnoista ja hyväkuntoisista omakotitaloista, joissa on nykyajan vaatimuksia vastaavat tilaratkaisut. Paras tae säilyttää omakotitalon arvo on huolehtia remonteista. Muun muassa lämmitysjärjestelmien ja putkistojen on oltava kunnossa.
Uudisrakentamisen tarve ei lopu, koska osa asunnoista ei täytä isolla remontillakaan nykyaikaisen asumisen vaatimuksia. Väkiluvun ja loma-asukkaiden määrän kehitys antaa raamit asuntomarkkinoille.