Pöydälläni
tummanpunaiset ruusut
ovat kuihtuneet.
Kuin uhmaavat aikaa,
kun loistavat punaansa yhä.
Lähes alastomat koivut
keltaisista lehdistä
tuulen raastamat,
värjöttelevät
kuin anteeksipyytäen
syysolemustaan.
Rumat pensasvarret
ruskeine lehtineen
odottavat viikatetta.
Pois pyyhkäistään
kohta mennyt kesä,
riitti sellaisenaan.
Koittaa kylmän valta,
hyytää kaikkialta.
Jo harmaantunut orava
täyttää käpykätköjään.
Tintti etsii talven suojaa.
Luojan rytmi jatkuu.Jatkuu.