Kuusamon kaupunginvaltuutetut tutustuivat maanantaina Käylän Juomasuon alueeseen, jonne on suunnitteilla kultakaivos. Kaivoksen tulo on asia, joka Kuusamossa herättää tunteita puolesta ja vastaan.
Valtuutettujen ja kuntalaisten keskuudessa kaivosasiaan suhtautumista luonnehtivat lienee parhaiten sanat: varovaisen toiveikas. Tämä tuli esiin muun muassa keväällä järjestetyssä vaalipaneelissa, jossa satojen ihmisten joukosta vain muuta äänesti punaisella lapulla olevansa ehdottomasti kaivosta vastaan.
Suurin puoltava seikka on kaivoksen tuomat työpaikat. Suoria työpaikkoja on arvioitu syntyvän 70 ja välilliset vaikutukset mukaan lukien noin 200. Määrä on merkittävä.
Suurin kysymysmerkki on kaivosteollisuuden ja alueen matkailun rinnakkaiselo. Osa epäilee, ettei elinkeinoilla ole mahdollisuutta rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.
Valtuutetut ovat totisen paikan edessä. Kansan valitsemien luottamushenkilöiden käsissä on pitkälti se, lähteekö kaivoshanke etenemään vai pysähtyykö se lähtökuoppiinsa.
Luottamushenkilöille on tarjottava kaikki mahdollinen käytettävissä oleva tieto. Juomasuon kaivos oli toteutuessaan lähinnä samaa kokoluokkaa kuin Ilomantsin Pampalon kultakaivos. Pampalo olisi kuusamolaisille hyvä tutustumiskohde. Aina on parempi nähdä omin silmin.
Ympäristöongelmistaan otsikoissa ollut Sotkamon Talvivaara on huono vertailukohta, koska Talvivaara on jättiläinen omassa luokassaan. Siellä kultaa kaivetaan avolouhoksesta syvältä maan sisältä. Kaivos on kooltaan 60 neliökilometriä eli 20-kertainen verrattuna Pampaloon, jonka kaivospiiri on kolme neliökilometriä.
Juomasuon kultakaivoksesta tehdään parhaillaan ympäristövaikutusten arviointia. Toivottavasti raportin laadintaan panostetaan siinäkin mielessä, että teksti on laadittu mahdollisimman kansantajuiseen muotoon. Vähintäänkin tiivistelmä pitää pystyä kirjoittamaan niin, että maallikkokin ymmärtää johtopäätökset.
Kullan lisäksi maasta löytyy uraania, mikä aiheuttaa suurimman huolen. Geologi Esa Sandberg sanoo Koillissanomien haastattelussa (KS 6.9.2011), että uraani on mahdollista ottaa talteen siten, ettei sitä joudu vesistöihin. Jos tämä pystytään todentamaan aukottomasti, kevenee varmasti monen päättäjän mieli.
Jäljelle jää vaikeasti arvioitavissa oleva imagovaikutus matkailuun. Puhtoinen luonto ei kestä isoja kolhuja edes mielikuvien tasolla. Kuinka suuren riskin tämä muodostaa matkailulle, jää päättäjien arvioitavaksi. Heidän käsissään on arvioida paikkakunnan kokonaisetu.