Lomailu on ihanaa; kroppa lepää ja mieli virkistyy.
Odotamme lomaa, maksamme hengähdystauostamme ilolla, kulutamme usein enemmän kuin mihin meillä olisi varaa, ja saamme vastineeksi mieleenpainuvaa palvelua ja vieraanvaraisuutta lomakohteessa.
Monelle matkustelu on elämän suola ja tarjoaa ikkunoita toisiin kulttuureihin ja erilaisiin elämäntapoihin.
Joillekin se on matkustamista sukuloimaan ja tutustumaan entistä syvemmin suomalaisuuden eri ilmenemismuotoihin laajassa maassamme.
Uskomattomaksi tarina muuttuu, kun olemme takaisin omassa arkiympäristössämme ja käyttäydymme välinpitämättömästi ja töykeästi, joskus jopa vihamielisesti, ihmisten tultua samalla ilolla ja innolla etsimään elämyksiä ja kuluttamaan rahojaan meidän kuusamolaisten paikallisiin tuotteisiin, hakeutumaan moninaisten palveluidemme piiriin.
Siinäpä ristiriita, joka sanoiksi puettuna on jokseenkin mieltä askarruttava.
Kaikkien lomailijoita, matkailijoita, reissaajia, patikoijia tai muutoin hyttysten keskelle eksyneitä kohtaavien olisi terveellistä välillä tehdä pieni ajatusleikki ja pohtia, kuinka haluaisi itseään kohdeltavan vieraassa ympäristössä, elämyksennälkäisenä tai ongelman edessä.
Vaikkemme olisi lomallakaan, niin palvelemmeko toinen toistamme, lämmöllä ja avoimella sydämellä?
Asuuko meillä sellainen kulttuuri ja asenne, että tänne on hyvä tulla ja täällä hyvä olla?
Teemmekö toiselle, kuten haluaisimme itsellemme tehtävän?
Kohteletko, kuten haluaisit sinua kohdeltavan?
Tuttu ohjenuora ei kulu ajan hampaissa. se ei voisi olla enemmän paikallaan tänään kuin muutama tuhatkunta vuotta sitten.
Sama filosofiasta, jos toisestakin löytyvä ajatus on asetettu usean historiallisen henkilön suuhun hieman eri sanoin puettuna. Ydin on silti sama.
Ollaan ihmisille kuten haluamme meille oltavan. Ikiaikaisten viisauksien miettiminen kohottaa yhteisön moraalia.
Ei sen väliä, kuka lauseita on sanonut tai kenen suuhun sanoja aseteltu.
Vieraanvarainen ja palveleva yhteisö on rikkaus.
Kulttuurin muutos, joka tähtää palveluasenteen parantamiseen, auttaa meitä kaikkia olemaan enemmän avuksi toinen toisillemme.
Se on vahvaa sosiaalista pääomaa, se on asenneilmapiiriä, jossa on lasten hyvä kasvaa ja aikuisen kehittyä toiset huomioon ottaviksi ja erilaisuutta suvaitseviksi.
Palvelevassa, sosiaalisesti vankassa ja terveessä ympäristössä ihmisellä on terveet rajat suhteessa toisiin ja ehjä käsitys itsestään. Tasapainoinen, muut huomioon ottava yksilö ei koe erilaisuutta uhkana vaan rikastuttajana, jonka kautta on aina mahdollisuus oppia.
Olemme saaneet tämän upean elämän lahjan tarkoitusta varten.
Harjoitamme tarkoitustamme ponnistellessamme kasvaaksemme ihmisinä, yksin ja yhdessä.
Sisäinen kasvu kerryttää pääomaa, jota tarvitsemme kollektiivisen elintasomme parantamiseksi. Siksi jokainen vieraanvaraisuuden teko toiselle on teko itsellesi.