Essi ja Aada Lehtoaho pelkäävät joka aamu kävellä noin 250 metrin matkan kotitien ristauksesta bussipysäkille. Nissinvaaran koulun toista luokkaa käyvän Essin ja ekaluokkalaisen Aadan pelottava kävelyetappi kulkee Rovaniementietä Vasaraperän kylässä, jossa on kuudenkymmenen kilometrin nopeusrajoitus. Maantietä auraavat lasten näkökulmasta kovaa ajavat aura-autot.
Äiti Elina Jurmu-Lehtoahon mukaan tavalliset autoilijat eivät aina huomioi nopeusrajoitusta ja aura-autojen nopeutta on vaikea arvioida.
– Tuskin ne ylinopeutta ajavat, mutta äänekkäitä ja pelottaviahan aurat ovat lasten mielestä. Toisten lasten kerrotaan jopa juoksevan, että ehtisivät pysäkille ennen auran tuloa. Muistaahan sellaisen pelon omastakin lapsuudesta. Tytöt kysyivät, että pitäisikö väistää maantien toiselle puolelle tietä, jos aura tulee, mutta siihen en antanut lupaa.
Lehtoahon koululaisten pelottavin tapaus tänä talvena sattui, kun aura-auto ajoi tyttöjen kertoman mukaan ohi ja säikähtäneet tytöt hyppäsivät ojaan turvaan.
Onnettomuuksia, joissa jalankulkija olisi jäänyt lumiauran alle, eivät Kuusamossa aurauksesta vastaavat ammattilaiset muista tapahtuneen. Koko Suomessa sattui tilastoituina vuosina 2012-2017 kaksi sellaista tapausta, joissa jalankulkija kuoli törmäyksessä lumitöissä olleen lumiauran kanssa. Toinen tapahtui maantiellä ja toinen taajamassa.
– Lisäksi on yksi tapaus, jossa siirtoajossa ollut lumityökone törmäsi jalankulkijaan. Hyvin harvinaisia ovat ainakin kuolemaan johtaneet tapaukset, kertoo liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty Onnettomuusinstituutista.
Lumenauraus maanteillä ja taajamissa ovat hyvin erityyppisiä toimenpiteitä. Destian 1 500 kilometri tie- ja katu-urakasta Kuusamossa vastaava Mika Ikäheimo kertoo, että auran keskimääräinen vauhti on 35-40 kilometriä tunnissa.
– Ei sitä kannata hirveän paljon nopeampaa ajaa. Lumi pitää saada lentämään, mutta 40-50 kilometriä tunnissa alkaa maksiminopeus olemaan. Kuljettajasta riippuu toki, että mihin on tottunut, kertoo Ikäheimo.
Vastaus siihen kumpi väistää, jalankulkija vai aura, on lain mukaan yksiselitteinen.
– Aura väistää, kuten tieliikennelaki määrää, sanoo Ikäheimo.
28 vuotta auranneen Tapani Mustola kertoo olleensa mukana antamassa opetusta pienille lapsille siitä, miten kevyenliikenteen väylää auraavaa auraa tulisi väistää. Käytännössä taajamassa tulee eteen paljon tilanteita, joissa aurataan kevyenliikenteen väylää hitaasti liikkuvilla koneilla.
– Kevyenliikenteen väylällä on parempi on väistää tien puolelle kevyen liikenteen väylää, kuin penkan puolelle, kertoo Mustola.
Lapset otetaan huomioon myös hyvin erilaisessa maantieaurauksessa, kertoo Mustola. Hän auraa Rovaniementien Vasaraperässä Destialle aliurakkana.
– Meillä ennakoidaan siten, että vauhtia hiljennetään ja aura nostetaan ilmaan. Lapsi kierretään mahdollisimman kaukaa, että lapsi ei säikähdä, että aura tulisi päälle, sanoo Mustola.
Mustola kertoo, että auran ylösottamisen takia tielle jäävä lumi saadaan kuitenkin toisella aurauskerralla penkkaan.
– Me ajamme reitit kahdesti, joten tielle ei jää siihen kohti lunta, vaikka aura nostetaankin. Kun aurataan, ajetaan kolmeakymppiä. Samalla ehkäistään se, että liikennemerkkiä ei sotketa, kuvailee Mustola.
Aurausnopeuteen vaikuttaa myös käytetty auratyökalu. Kun polannetta poistetaan, käytetään toista kovametalliterää, joka kuluu, jos ajourat ovat sulia ja vauhti on liian kova.
– Jos alusterää käytetään polanteen poistamiseen, niin silloinkin vauhti on maksimissaan 30 kilometriä tunnissa. Lujalla ajamisellahan ei saada hyvää jälkeä tielle. Laitteen valmistaja suosittelee 30 kilometrin maksiminopeutta, että työkone ei rikkoudu, sanoo Mustola.
