Pääkirjoitus
Koillismaalla järjestettiin sattumoisin yhtä aikaa kaksi meneillään oleviin kaivoshankkeisiin liittyvää tilaisuutta, joiden tunnelmassa oli eroa kuin yöllä ja päivällä.
Kuloharjun kylätalolla Etelä-Posiolla puhuttiin Mustavaaran kaivoksesta, josta tulee erittäin merkittävä työllistäjä, jos rakentamaan päästään suunnitellusti vuonna 2015. Rakennusaikana kaivos työllistää 500 henkeä ja tuotantovaiheessa 300. Välilliset vaikutukset mukaan laskien työtä on tarjolla tuhannelle ihmiselle.
Koillismaan mittakaavassa luvut ovat valtavia. Helsinkiin pitäisi syntyä vähintään 25 000 työpaikkaa, jotta vaikutus olisi suhteessa sama.
Mustavaaran suhteen tunnelma on odottavan toiveikas. Huoli liittyy lähinnä taloustilanteeseen, joka uhkaa viivästyttää hankkeen käynnistymistä. Vanadiini-rauta-titaanikaivoksen tuotantoprosessi on ympäristövaikutuksiltaan vähäinen kultakaivokseen verrattuna.
Pro Kuusamon järjestämä kaivosseminaari herätti uusia kysymyksiä Juomasuon hankkeen mielekkyydestä.
Tilaisuudessa esiteltiin PTT:n tutkimus, jonka mukaan Juomasuon vaikutus aluetalouteen on hyvin kyseenalainen. Kun kaivoksen tuomat työpaikat ja matkailun arvioidut työpaikkamenetykset lasketaan yhteen, työpaikkojen määrä kokonaisuudessaan vähenee muutamalla.
Palkkasummalla laskettuna jäätäisiin 14 miljoonaa euroa plussan puolelle kaivoksen kymmenen vuoden toiminta-aikana. Summa on mitätön verrattuna suurissa vaikeuksissa painivaan Talvivaaran kaivokseen. Jos kaivos pysyy pystyssä, jättää se alueelle 4,9 miljardin euron palkkasumman toiminta-aikanaan.
Mustavaaran kaivoksesta ei ole vastaavia lukuja, mutta suhteuttamalla voi arvioida, että sen merkitys Koillismaan aluetalouteen on erittäin merkittävä.
Ruka-Oulanka-Kitka -luontokolmioon kaivos ei sovi, mutta Mustavaaraan kaivostoiminta on tervetullutta. Kaivokselle ja matkailulle on molemmille paikkansa Koillismaalla, mutta sylikkäin ne eivät voi istua.