Kussakin ajassa liikkuu virtauksia, jotka vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin ja elämänasenteisiin. 1980-luku muistetaan juppivuosikymmenenä, jolloin Suomesta puhuttiin Euroopan Japanina. Tällä viitattiin jatkuvaan talouskasvuun ja taloudellisen suorituskyvyn paranemiseen.
Juppiaikana rahan piti näkyä ja sitä laitettiin surutta haisemaan. Rukalla nähtiin ennen näkemätön rakennusbuumi. Kulutusjuhla päättyi karmeaan talouskrapulaan, jonka seurauksena Koillismaan kunnissa koettiin pahimmillaan yli 30 prosentin työttömyysasteita.
Lama jätti jälkeensä traagisia ihmiskohtaloita, kun ihmiset menettivät sankoin joukoin työpaikkansa ja yrittäjät elämäntyönsä. Yli 15 prosentin korkotaso vei konkurssiin monta perustaltaan tervettä yritystä.
Laman musta verho alkoi hälventyä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Laman päättyminen käynnisti muuttoliikkeen maalta kaupunkiin. Väki lähti työn perässä, koska lama helpotti ensin kaupungeissa. Muuttoliike on jatkunut näihin päiviin saakka.
Suomi jakautui kahtia. Muutamaan kasvavaan kaupunkikeskukseen, ja tyhjenevään ja vanhenevaan maaseutu-Suomeen.
Lama-Suomen tunnuslauseena oli avautuminen Eurooppaan ja maailmalle. Suomi liittyi EU:hun, mihin seikkaan maaseudulla suhtauduttiin epäilevämmin kuin kaupungeissa. Tuskin olisi maatalous ja maaseutu murrokselta välttynyt, vaikka EU-päätös olisi ollut kielteinen. Maaseutu koki edellisen muuttoaallon 1960-70-luvuilla, jolloin elettiin vielä suhteellisen suljetussa yhteiskunnassa, eikä muutolle löytynyt pidäkkeitä silloinkaan.
2000-luvulla liikkeellä oli suurempi voima: globalisaatio, jota on mantraksi asti hoettu. Suomi nousi lamasta avautumalla maailmalle, vientivetoisen teollisuuden avulla.
Nokiaan kulminoitunut aikakausi näyttää tulleensa taitekohtaan. Euron kriisi, koettu taantuma, nuorisotyöttömyys, väestön ikääntyminen, perusteollisuuden ja maaseudun vaikeudet ja poliittinen kuohunta saavat aikaan tunnun aikakauden vaihtumisesta.
Suomi ja Koillismaa tuntuu jälleen seisovan taitekohdassa. Huonoin olisi käpertyä sisäänpäin ja jäädä katselemaan peruutuspeiliin. Se olisi merkki pelosta, ja pelko puolestaan synnyttää vihaa. Sen tien päässä näkyy huonoja asioita.
Vastareaktiossa on myös myönteisiä piirteitä, jotka tulevat esiin esimerkiksi työelämässä. Toisin kuin juppiaikakaudella, yhä useampi on valmis tinkimään urastaan, jotta voisi antaa enemmän aikaa itselleen ja perheelleen.
Edessä on työelämän uusjako, sillä nykyinen ei voi jatkua: joilla töitä on, tekevät ylen määrin ja ulkopuolelle jääneet ovat työstä täysin osattomia. On kohtalon kysymys, miten Koillismaa ja muu maaseutu-Suomi tässä jaossa pärjää.