Poliisi otti viikonloppuna kiinni kymmeniä aktivisteja, jotka sulkivat kadun Helsingissä. Osa mielenosoittajista kannettiin Kaisaniemenkadulta poliisiautoihin. Poliisi on myös käyttänyt kaasusumutetta väkijoukon hajottamiseen. Elonkapina-liikkeen edustajat ovat mielestään kokeneet suhteetonta väkivaltaa poliisin taholta, kun he sulkivat kadun Helsingin Kaisaniemessä istumalla kadulla. He ovat olleet kytkeytyneenä osittain myös toisiinsa. Avatakseen kadun poliisi käytti voimatoimia. Kansanliikkeellä oli laillinen lupa mielenosoitukseen ja marssi Rautatientorilta kohti Hakaniemeä, mutta Unioninkadun tiesulkuun heillä ei ollut poliisin lupaa.
Voimankäyttö on herättänyt laajaa keskustelua sosiaalisessa mediassa. Myös monet kansanedustajat eri puolueista ovat ottaneet sosiaalisessa mediassa kantaa poliisin voimankäyttöön. Ainakin vihreiden, vasemmistoliiton ja keskustan edustajia on ihmetellyt poliisin toimintaa. Ministeri Ohisalo on saanut jo tapahtumista alustavan arvion. Poliisiministerin mukaan poliisin ohjeita pitää tarvittaessa muuttaa.
Olen henkeen ja vereen ilmastoaktivistien puolella, mutta en hyväksy heidän käyttämiään keinoja aatteensa puolustamiseen. Elämme kuitenkin järjestäytyneessä yhteiskunnassa, jossa pitäisi elää tiettyjen sääntöjen ja normien mukaan.
Suomalaisten ja myös ilmastoaktivistien pitäisi ymmärtää, mikä etuoikeus meillä on, kun täällä saadaan järjestää laillisesti mielenosoituksia. Näin ei monissa maissa ole, sillä lähinaapuristakin löytyy oiva esimerkki tällaisesta maasta.
Olen läheistä sukua kansalaisaktivismia harjoittaneiden ihmisten kanssa. Omat isovanhempani toimivat Venäjän vallan aikana silloista laillista valtaa vastaan, kun halusivat Suomen irrottautuvan Venäjästä itsenäiseksi valtioksi. Isoisä on jopa istunut tästä syystä Katajanokan vankilassa. Ymmärrystä kapinointiin ja jopa anarkismiin siis on, mutta rajansa kaikella. Monet luonnonsuojelun parissa työskentelevät ihmiset ovat kasvaneet Helsingin keskustassa, eikä heillä ole aavistustakaan, millaista luonnosta elävien ihmisten arki todellisuudessa on. Ja se näkyy.
En hetkeäkään väheksy ilmastonmuutosta ja tulevaisuuden kauhukuvat vievät yöunet, kun mietin, millaisessa maailmassa lastenlapset ja heidän lapsensa tulevat elämään. Tarkoitus ei kuitenkaan saa pyhittää keinoja. Kunnioitan suuresta Sodankylästä kotoisin olevaa vihreiden Riikka Karppista, joka jäi viime eduskuntavaaleissa vain 9 äänen päähän Lapin ensimmäisestä vihreiden kansanedustajan paikasta. Hän puolustaa arvojaan järkisyin ja tietää, millaista ihmisen ja luonnon yhteiselämä on tai millaista sen ainakin pitäisi olla.
Luonnonsuojelijoiden aktiivijoukkoon tarvittaisiin paljon samanlaisia karppisia, jotka pystyisivät määrätietoisesti mutta realistisesti puolustamaan luontoarvoja ja pyrkisivät estämään globaalin tuhon. Edunvalvonnassakin täydellisyys on hyvän vihollinen.
