"Älä nä Räi­sä­nen nyt her­mos­tu, nuo tu­lok­set on väärin tuolla ja kohta ne muut­tuu." – Näin ajat­te­li Tapio Räi­sä­nen Lahden MM-ki­sois­sa vuonna 1976

Tapio Räisänen Kuuharjun mökeillä. Mökkien kunnossapitoa hän kuvailee eläkepäivien harrastuksekseen. Kisareissuiltaan Räisäsellä on tallessa tuhansia kuvia. Ne on koottu kansioihin, joita on kaksi isoa laatikollista. Niiden pohjalta Räisänen on muistellut elämäänsä yhden kirjan verran, joka julkaistiin viime vuoden marraskuussa. Kirjan nimi on "Minä, Tapsa".
Tapio Räisänen Kuuharjun mökeillä. Mökkien kunnossapitoa hän kuvailee eläkepäivien harrastuksekseen.
Tapio Räisänen Kuuharjun mökeillä. Mökkien kunnossapitoa hän kuvailee eläkepäivien harrastuksekseen.
Kuva: Sanna Karjalainen

Nuorena Tapio Räisänen harrasti monenlaista liikuntaa, mutta mäkihypystä teki erityistä lentäminen.

– Ihminenhän on aina halunnut lentää mahdollisimman vähillä apuvälineillä. Suksilla lentämisen tunnetta on hankala pukea sanoiksi. Siinä hetkessä on vain luotettava, että kaikki menee hyvin ja ilmanpaine kantaa, Räisänen luonnehtii.

Ikimuistoisimmaksi mäkihyppykokemuksekseen Räisänen nimeää hetken, kun hän kaatui Rukan suurmäen vauhtimäessä 1976.

– Kun vierin mäkeä alas kohti hyppyriä, oli tunne, että nyt ollaan Herran huomassa. Ennen hyppyriä kuitenkin pysähdyin.

Lahden MM-kisoissa vuonna 1978 suurmäen kilpailu piti olla lauantaina. Huonon sään vuoksi järjestäjät siirsivät sitä kolmesti, lopulta sunnuntaiaamulle.

– 80 000 ihmistä kuhisi siellä montussa. Kun he lähtivät illalla pois, alue oli kuin taistelutanner! Aamulla oli kahdeksalta herätys ja kerrottiin, että tunnin päästä hypätään harjoituskierros, Räisänen muistelee.

Hetkenä, jona Räisänen näki voittaneensa MM-kultaa, hänen päällimmäinen tunteensa oli epäusko.

– Kyllä minä tiesin voitosta taistelevani, koska minun harjoitushyppyjeni yhteenlaskettu pituus oli kaikista suurin. Kun katsoin tuloksia taululta, ajattelin, että älä nä Räisänen nyt hermostu, nuo tulokset on väärin tuolla ja kohta ne muuttuu. Kun menin siitä haastatteluun, sanoin saman toimittajalle.

Vaan eivät taulun tulokset muuttuneet.

Maailmanmestaruus vaati ennen kaikkea pitkän uran ja sinnikkyyttä, sillä suurmäen mestarin juuret ovat pienissä mäissä.

– Harjoittelin hyvin pitkään pienissä mäissä. Hyppäsin niistä tuhansia ja tuhansia hyppyjä, ja sitten voitin suurmäen MM- ja SM-kultaa!, Räisänen nauraa.

– Toivottavasti omille pojilleni olen pystynyt opettamaan, että jos epäonnistuu, ei anneta periksi. Kun toimin nuorten valmentajana, opetin sitä myös heille.

Mäkihyppy ohjasi vuosikausia Räisäsen perheen elämää, kun mies halusi katsoa, kuinka pitkälle siivet kantavat. Räisänen ei kuitenkaan koe menettäneensä mäkihypylle mitään.

– Minulta on kysytty varmaan sata kertaa, mitä olen uhrannut mäkihypyn vuoksi. Minä en ole uhrannut mitään, sillä olen nauttinut joka hetkestä. Mutta on yksi ihminen, joka on uhrannut paljonkin sen takia. Se ihminen on minun vaimo.

Taivalkoskelle Räisänen palasi yli kolmekymmentä vuotta sitten toteuttamaan urheilun ulkopuolista unelmaansa: matkailuyrittäjyyttä.

– Ajatuksena oli koko ajan, että vielä palaan Taivalkoskelle jonkin järven rannalle. Into matkailuyrittäjyyteen lähti Itävallan kesäleireiltä. Siellä asuimme erään perheen majatalossa, jossa oli lämmin ja kodikas tunnelma. Jo viimeisinä vuosina Kajaanissa suunnittelin, että perustaisin majatalon meidän omakotitaloomme. Seuraavana syksynä Taivalkoskelta soitettiin ja tarjottiin osakkuutta yrityksestä. Haaveeni toteutuikin ajateltua isompana.

Toukokuussa seitsemänkymmentä täyttänyt Räisänen kertoo, ettei tulevan varalle ole mitään suurempia haaveita, niin rikas elämä on tähän asti ollut.

– Vuosien täyttäminen tuntui aivan samalta kuin kolmekymppisenä. Nyt seuraamme meidän kolmea lastenlastamme ja harrastamme kävelyä ja kalastusta. Kun olen yrittäjänä ollut lähes koko elämäni, on mukavaa, että nyt saan säännöllistä palkkaa eli eläkettä!

Fakta

Tapio Räisänen

Ensimmäinen suomalainen suurmäen maailmanmestari Lahdesta vuodelta 1978.

Edusti seuratasolla Kainuun hiihtoseuraa.

Aloitti mäkihypyn vasta 16-vuotiaana. Kymmenen vuotta kestäneen aktiivisen kilpailu-uransa hän aloitti armeijan jälkeen.

Lähtöisin Taivalkoskelta, jonne palasi kolmisenkymmentä vuotta sitten. Opiskeli Lahdessa rakennuspiirtäjäksi ja armeijan jälkeen Kajaanissa rakennusmestariksi.

Aktiiviuransa jälkeen valmensi nuoria mäkihyppääjiä kymmenisen vuotta. Hän valmensi muun muassa Pekka Suorsaa ja Jyri Pelkosta.

Toimii Taivalkosken Kuohun mäkijaoston sihteerinä.

Suunnitellut ja rakentanut nykyisen Herkon hotellin sekä Kuuharjun mökit.

Julkaisi viime vuonna elämäkerrallisen kirjan ”Minä, Tapsa”. Kirjoja painettiin 500, joista Räisäsellä on enää 5. Räisänen ei aio teetättää lisää painoksia.