Pääkirjoitus
Yläkouluikäisistä nuorista vain viidennes liikkuu terveytensä kannalta riittävästi (KS 12.10). Kuusamolainen Pauli Miettinen tekee nuorten liikkumisesta väitöskirjaa. Miettisen tutkimuksesta nousee esiin liikunnan kuolema nuorten arjessa: monella nuorella liikunta ei nouse kymmenen tärkeimmän asian joukkoon elämässä.
Ihmisen kulttuurinen evoluutio on edennyt huimasti biologista evoluutiota nopeammin. Keho tarvitsee liikuntaan yhtä lailla kuin kivikautinen metsästäjä-keräilijä, mutta ihmiskunnan huikea tekninen kehitys on vienyt liikunnalta sijaa arjesta.
Maan hallitus on herännyt nuorten liikkumattomuuteen ja ottanut Liikkuva koulu -hankkeen yhdeksi kärkihankkeistaan. Liikunnan edistämiseen on varattu 21 miljoonaa euroa seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.
Avainasemassa on saada nuorisokulttuuri muuttumaan jälleen liikuntaa suosivaksi. Mikä olisi se sysäys, joka tekisi liikunnasta jälleen muodikasta?
Urheiluseuroissa on niissäkin peiliin katsomisen paikka. Vaikka etenkin joukkuelajeissa riittää edelleen harrastajia, ovat kilpaurheilusta kiinnostuneet vähemmistö nuorista. Esimerkiksi käyvät Hippo-hiihdot, joihin osallistuu joka kevät yli 200 lasta Kuusamossa. Silti hiihdon aktiiviharrastajia ei ole monta ikäluokassaan, ja määrä vähenee sitä mukaa mitä varttuneemmista nuorista on kyse. Ilmiön voi rinnastaa moneen lajiin.
Kodit ovat kouluja ja urheiluseuroja vielä paljon tärkeämmässä asemassa. Miettinen huomauttaa esimerkin voimasta. Huolestuttavaa on liikkumattomuuden periytyminen isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.
Koulukyydin tarjoaminen lapselle on karhunpalvelus, johon ei tulisi sortua. Kolmen kilometrin koulumatka tuo tuhat kilometriä kävelyä vuodessa. Nilonkankaan koulu kampanjoi kävellen ja pyöräillen tehtävän koulumatkan puolesta viime keväänä.
Koulujen tulisi antaa joka syksy voimakas suositus koulumatkaliikunnan puolesta. Vanhemmat, älkää rangaisko lastanne autokyydillä.