Pääkirjoitus
Kuusamon kaivoshankkeista käytävä kiistely on saavuttanut pisteen, jossa tavallisen kansalaisen on vaikea erottaa olennaista epäolennaisesta.
Yleiskaavasta ja ankka-mallista käyty valtuustokeskustelun kirjavuus osoittaa, että asia on kauan sitten karannut mittasuhteistaan. Ilma oli sakeanaan toisilleen ristikkäisiä väitteitä.
Valtuustossa kiisteltiin ensinnäkin kaavarajauksista. Ja siitä, mitä niin sanotulla ankka-alueella itse asiassa saa tehdä. Keskustaryhmän oppositio herätti epäilyksen, että ankka-malli rajoittaa myös metsätaloutta, mikä herättää kiivasta vastustusta.
Ohjausryhmän ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuomo Hänninen yritti turhaan rauhoitella pelkoja. Vastaavia kaavamerkintöjä on jo Kuusamossa, eivätkä ne ole estäneet metsätaloutta. Vihreät puolestaan ajoi ankka-mallin merkittävää laajennusta.
Jarkko Tammi ja kahdeksan muuta valtuutettua epäilevät eriävässä mielipiteessään, että ylipäänsä yleiskaavalla on epätarkoituksenmukaista suitsia kaivostoimintaa, vaan kaivoshankkeet pitäisi ratkaista tapauskohtaisesti.
Onneksi valtuuston selkeä enemmistö piti päänsä ja ajoi läpi ankka-mallin. Yleiskaava lähtee jatkovalmisteluun vahvan poliittisen tuen turvin. Politiikka on kompromisseja. Tätä kompromissia on hierottu vuosikausia eri tahojen kesken, joten siihen on aika sitoutua, vaikka ratkaisu ei olisi itselle täysin mieleinen.
Kaivoskansanäänestyksen järjestäminen ei olisi helpottanut tilannetta. Se olisi nostanut Kuusamon kaivoskiistan jälleen valtakunnan julkisuuteen ja turhaan vahingoittanut kaupungin mainetta. Koska kansanäänestys on neuvoa-antava, olisi lopullinen ratkaisu silti ollut valtuutettujen käsissä.
Kaivoskysymys hiertää edelleen liian monessa kengässä, myös niissä, joihin se ei kuulu. Kun valtuusto sai yleiskaavan eteenpäin jatkovalmisteluun ja hylkäsi esityksen kansanäänestyksestä, elää kiista toivottavasti edes hetken pienemmällä liekillä.