Pääkirjoitus
Päiväkotilapset liikkuvat tutkimusten mukaan liian vähän. Liikuntatottumusten kannalta kolme vuoden ikä on erityisen tärkeä. Siinä vaiheessa lasten liikkumisen määrä alkaa vakioitua ja elämäntapa löytyä.
Huoli lasten liikkumattomuudesta nousi julki, kun uusi valtakunnallinen varhaiskasvatuksen liikkumis- ja hyvinvointiohjelma julkistettiin aiemmin tässä kuussa. Tulokset kannattaa panna merkille myös Koillismaalla.
Tutkimusten mukaan vanhemmilla on taipumus yliarvioida lastensa liikkumisen määrää. Kun kolmivuotiaiden lasten liikkumista arvioidaan kyselytutkimuksella jossa vastaajina ovat vanhemmat, saadaan tulokseksi, että yhdeksän lasta kymmenestä ulkoilee tai liikkuu päivittäin kaksi tuntia.
Kun menetelmänä on vanhempien pitämä ajankäyttöpäiväkirja, saadaan tulokseksi, että noin joka toinen lapsi liikkuu tarpeeksi. Kun lasten liikkumista mitattiin lahjomattomalla kiihtyvyysmittarilla, saatiin karu tulos: juuri kukaan kolmivuotiaista lapsista ei liiku reippaasti suositeltua kahta tuntia päivässä. Liikunta jää liian kevyeksi. Vähintään keskiraskasta liikkumista oli noin tunti päivässä ja kevyttä liikkumista reilu tunti.
Kun tutkittiin päiväkodin ohjelmaa, kävi ilmi, että istuminen, syöminen, piirtäminen ja muu fyysisesti kevyt toiminta vie yli puolet ajasta. Reipasta liikuntaa oli vain kymmenen prosenttia ajasta.
Vapaa leikki on fyysisesti kuormittavampaa kuin ohjattu liikunta. Tutkimuksesta käy ilmi, että ohjatussa liikuntahetkessä opettaja selittää yli puolet ajasta ja varsinaista toimintaa on vain muutama minuutti.
Tutkimusten ehkä merkittävin anti on muistutus vanhasta totuudesta: lapset liikkuvat, kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Lasten aktiivisuus lisääntyy, kun heille annetaan lupa ja mahdollisuus vapaalle leikeille sekä ulkoleikeille pihalla ja metsässä. Erityisesti metsäleikkien havaittiin olevan hyödyllisiä. Lapset saavat punaisimmat posket, kun heidän annetaan peuhata vapaasti.