Kirjoitukseni Koillissanomissa 20.10 herätti keskustelua hirvenmetsästyksestä ja yleensäkin eri seurojen toimintatavoista. Sain keskustella useiden henkilöiden kanssa asiasta, myös alueemme hirviporukan johtajan kanssa (ei halunnut nimeään mainittavan tämän tekstin yhteydessä). Hän oli erittäin närkästynyt, että häntä oli mustamaalattu ilman syytä. Pyydänkin häneltä anteeksi aiheuttamaani pahaa mieltä, sillä arvostelin hänen kaatamaansa 6+6 piikkistä hirveä ihan turhaan. Olin ymmärtänyt kokonaan väärin heidän suosituksensa ammuttavista hirvistä. Nimittäin heidän hirviporukassaan kuusipiikkiset ja sitä isommat urokset ovat juuri kaadettavien joukossa, ne ovat kuulemma metsässä hommansa hoitaneet ja ne joutaakin kaataa pois. Siksi hän olikin sen kaatanut.
Suositusten joukossa oli mm. säästää alkusyksystä 3-5-piikkiset, mutta tämäkin on vain suositus (keskustelun lomassa käsitin alkusyksyn jo menneen, joten tämäkään suositus ei ole enää voimassa). Jos joku sellaisen kaataa (ja muistaakseni yksi olikin kaatunut alkusyksyn aikana), hirviporukan johtaja koki, ettei hän voi tehdä asialle mitään. Yhtään sääntöä pöytäkirjassa ei lukenut kaadettavien hirvien kohdalla, on vain suosituksia. Itse näen, ettei suosituksilla ole sitten kovinkaan paljoa merkitystä eikä virkaa, jos porukka kuitenkin saa tehdä miten haluaa. Sain kuulla naarasosuuden olevan 30% kaadetuista aikuisista hirvistä, joten urokset ovat todellakin saaneet kyytiä tämän porukan kynsissä. Mutta toisaalta, eihän tälläkään ole oikeastaan mitään merkitystä, koska suositusten mukaan pyritään toimimaan. Hirviporukan johtajan mukaan pääasia on, että hirvet saadaan kaadettua.
Mielenkiintoisinta oli, että muissa puheluissa annettiin vain myönteistä palautetta tekstiini viitaten. Olen todella kiitollinen kaikista saamistani puheluista ja kommenteista, tiesin sohaisevani ampiaispesää, ja olevani valmis ottamaan pistokset vastaan.
Henkilöt eri puolilta Koillismaata ottivat yhteyttä ja kertoivat kokemuksiaan hirviporukoissa. Muutamat henkilöt olivat mielissään siitä, että joku uskaltaa nostaa tämän aran asian esille. Hirviporukan sisältä kukaan ei tästä asiasta uskalla huudella, sillä hänet leimataan ja vaiennetaan ja pikku hiljaa hiillostetaan pois koko porukasta. Eräs henkilö kertoi joutuneensa väistymään hirviporukan johdosta, kun oli tätä isojen kruunupäiden säästämistä yrittänyt viritellä oman porukkansa toimintatapoihin. Eräs henkilö koki turhautuneensa oman hirviporukan jäsenenä toimimiseen ja jättäneensä hyvän harrastuksen, koska oli itse noudattanut yleisiä ohjeita, mutta suurin osa porukasta oli toiminut oman mielen mukaan ja lahtaaminen oli vain jatkunut. Hän ei ollut jaksanut katsoa kyseistä hommaa, koska koki tulevansa vain pahalle mielelle mennessään hirviliiterille. Jossain paikoin sain kuulla hirviporukan sisällä toimivat toimikunnan, joka määrittelee rangaistuksen, jos suositusten yli hypitään. Määräaikainen kohtuullisen pitkä metsästyskielto on kuulemma melko toimiva.
Eniten kommenteista kuului kuitenkin se, että metsissä paljon aikaansa viettävät henkilöt eivät ole isojen kruunupäiden öhkintää juurikaan enää kuulleet, koska ne on kaadettu suurimmaksi osaksi pois päiviltä. Pistetty poikki ja pinoon vaan kylmänviileästi. Tämä on surullista, sillä hirvi on upea eläin ja soisi näitä isompiakin yksilöitä joka suunnalle edes jonkun jätettävän.
Kerran monta vuotta sitten pääsin itsekin omasta koti-ikkunasta näkemään, kun pellolla käyskenteli useita hirviä, nuoria uroksia, naaraita ja vasoja. Kaikki sulassa sovussa. Sitten yhtäkkiä pellolla seisoneiden hirvien päät kääntyivät metsänreunaa päin, ajattelin, että mikähän sieltä vielä tulee. Sieltä tuli iso sarvipäinen uroshirvi, piikkejä paljon, ei minun kiikarilla erottanut, koko hirven koko oli ihan eri luokkaa kuin muilla, kunnon sonni. Kyllä siinä pikku nuijapäät siirtyivät suosiolla kauemmas, kun kuningas saapui. Tämän luontotapahtuman haluaisin vielä joskus päästä uudestaankin näkemään, voi olla, että toive on kuitenkin turha, mutta toivossa on hyvä elää.
Hirviporukoiden johtajille tsemppiä omien katraidensa paimentamiseen ja hyvää syksyn jatkoa kaikille lukijoille toivottaen
