Ikääntyvien hyvinvoinnin varmistaminen on suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä kysymyksiä seuraavan 20-30 aikana. Suomalainen yhteiskunta on uudessa tilanteessa, kun niin sanotut suuret ikäluokat ovat tulleet eläkeikään.
Keskustelua käydään turhan usein maalailemalla eteen vaikeuksien karikoita. Toki tosiasiat on tunnustettava. Työikäisten määrä suhteessa vanhusväestön määrään pienenee ennätyksellisen alhaiseksi. Huoltosuhteen heikkenemisen voisi katkaista ainoastaan laajamittainen maahanmuutto sillä edellytyksellä, että maahanmuuttajien työllisyysaste saadaan nousemaan lähelle kantaväestön työllisyysastetta.
Kuusamossa on lähdetty tarkastelemaan ikäihmisten kasvavaa joukkoa mahdollisuuksien valossa. Suuri joukko heistä on hyväkuntoisia, aktiivisia ja osaavia kansalaisia, joilla on eläkkeellä ollessaan mahdollisuus kohdistaa tarmonsa uusiin asioihin.
Hyväkuntoisista eläkeläisistä toivotaan apua vanhusten hoitoon. Kyse ei ole lakisääteisen hoivan korvaamisesta, vaan ennaltaehkäisevästä työstä, yhteisvastuusta ja lähimmäisen rakkaudesta. Kuusamossa haetaan vapaaehtoisia kuntoavustajia, jotka voisivat auttaa vanhuksia päivän pienissä askareissa, kaupassa käynnissä ja ulkoilussa.
Maanläheisesti katsottuna kyse on aivan tavallisesta naapuriavusta. Kun ollaan menossa kauppaa, tuodaan samalla maitoa, leipää ja voita naapurin mummolle. Lapset auttavat ikääntyneitä vanhempiaan.
Osalla vanhuksista lapset ja muut lähisukulaiset asuvat kaukana, joten tarvitaan vapaaehtoisia paikkaamaan avuntarvetta. ”Vanhassa vara parempi” -hanke löytää varmasti hyviä käytäntöjä, joista on apua vanhuksille, mutta jotka eivät käy liian raskaaksi auttajille. Työllä on jatkuvuutta, kun kaikilla osapuolilla on hyvä mieli.
Kuusamon yli 75-vuotiaista kotona asuu 91,6 prosenttia, mikä on valtakunnan keskiarvoa korkeampi luku. Tavoitteena on 93 prosenttia. Useimmat vanhukset haluavat asua kotonaan mahdollisimman pitkään, mikä on myös yhteiskunnan kannalta järkevä vaihtoehto.