Kesälomien loputtua jatkuvat monissa perheissä koulun ja työn lisäksi myös harrastukset. Moni pähkäilee, miten tehdä arjesta sujuvaa, kun koko ajan on kiire.
Myös kuusamolaisen Minna Kaartisen perheen seinäkalenteri on täyttynyt erilaisista harrastusmenoista. Kalenteriin piirtyy Minnan lisäksi puoliso Juhan, sekä salibandya harrastavien 7-vuotiaan Rikun ja 13-vuotiaan Jennan menot.
Nelihenkisessä perheessä aikataulutus, etukäteissuunnittelu ja rutiinit ovat arjen sujumisen kannalta ratkaisevassa asemassa.
Kaartisen perheellä on keittiön seinällä yhteinen kalenteri, jossa jokaisella perheenjäsenellä on oma sarakkeensa. Kalenteriin on merkitty jokaisen henkilökohtaiset menot töistä ja koulusta harrastuksiin ja pelimatkoihin.
Kiirettä pyritään välttämään laittamalla harrastusvälineet kasaan jo edellisenä päivänä. Jääkaapista löytyy tarvittaessa nopeasti valmistuvia eineksiä.
– Kaapissa on aina välipalaa, jonka voi ottaa mukaan. Välipalakeksejä, mehua ja hedelmiä, jotta energia ei lopu kesken päivän, Kaartinen kertoo.
Aina arki ei hyvistä suunnitelmista huolimatta suju jouhevasti. Pyörästä voi puhjeta kumi tai kalenterista tulee katsottua väärä aika.
Välillä kiire voi tuoda jopa ahdistusta.
– Onhan se ihan normaalia, että välillä palaa muutakin kuin paahtoleivät. Siinä vaiheessa pitää miettiä, mitkä asiat ovat välttämättömiä ja mitä voi jättää pois kalenterista, Kaartinen sanoo.
Säännöllinen nukkumaanmenoaika ja hyvät yöunet ovat asioita, joista Kaartinen ei jousta.
– Kyllä me aika napakasti pidetään kiinni nukkuma-ajoista. Kahdeksan aikaan aletaan hiljentyä, eikä olla enää esimerkiksi tietokoneilla, Kaartinen sanoo.
– Pidetään jämysti kiinni myös kotiintuloajoista. Se pitää, mikä on sovittu ja jos haluaa lisäaikaa, pitää ilmoittaa ja sovitaan yhdessä, onnistuuko se. Yleensä näistä ei ole tarvinnut tapella.
Lapset kulkevat viiden kilometrin matkan salibandyharjoituksiin yleensä pyörällä.
Kaartisella ei ole ajokorttia, joten sateisina päivinä tai kovilla pakkasilla järjestetään harrastuskavereiden kanssa kimppakyytejä.
– Sanoisin vinkiksi, että kannattaa tutustua lapsen harrastuskavereiden vanhempiin rohkeasti. Apua saa, kun tarvitsee, ja itsekin voi vastavuoroisesti tehdä jotakin, mikä auttaa muita, Kaartinen sanoo.
Kaartinen itse harrastaa lukemista, puutarhatöitä ja satunnaisesti myös koiranäyttelyitä. Vaikka lasten myötä omat harrastukset ovat vähentyneet, ottaa Kaartinen aikaa omille harrastuksilleen lasten harjoitusten aikaan.
Joskus, kun vanhempi lapsista menee liikuntahallille salibandyharjoituksiin, äiti menee pienemmän lapsen kanssa uimahalliin tai kirjastoon lukemaan kirjoja.
Kaartinen pitää tärkeänä, että lasten omien harrastusten lisäksi perhe puuhailee myös yhdessä.
– Touhuamme paljon yhdessä pihamaalla, pelaamme jalkapalloa ja salibandya, talvella käymme luistelemassa. Isänsä kanssa lapset pelaavat omalla pihalla paljonkin. Yhteisen tekemisen kautta oman porukan yhteishenki pysyy hyvänä.
Harrastusmenoja on kohtuudella, jotta kukaan ei väsyisi liikaa: Rikulla harjoituksia on kerran viikossa ja Jennalla kolme kertaa viikossa.
Joka ilta ei tarvitse olla menossa mihinkään.
– Varsinkaan pienemmällä ei ole juurikaan muuta ohjelmoitua ohjelmaa, vaan Riku leikkii ja touhuaa paljon pihapiirissä. Pomppii parhaan kaverin Veikan kanssa heidän trampallaan, ajaa pyörällä, leikkii rosvoleikkejä.
Välillä perheessä harrastettiin enemmänkin. Ennen salibandyharrastusta perheen esikoinen ehti harrastaa partiota, 4H:ta, tanssia ja jalkapalloa, mutta jostakin piti luopua, kun tilalle tuli uutta.
– Jenna totesi itsekin, että ei ole enää mielekästä, kun koko ajan pitää olla menossa. Olin ihan samaa mieltä, kyllä lapsi tarvitsee vapaatakin aikaa, Kaartinen sanoo.
Kaartisen mielestä on tärkeää antaa lapsen päättää itse, mikä harrastus tuntuu hyvältä. Vaikka hyvä joukkuehenki, yhteiset pelimatkat ja joukkueen onnistumiset tekevät äidinkin onnelliseksi, loppujen lopuksi harrastus on lapsen oma juttu.
– Yritän välttää sitä, että lapsen harrastus kilahtaisi hattuun. En halua olla äiti, joka huutaa kentän laidalla, että jyrätkää ne laitoihin ja runtatkaa ne. Kyse on kuitenkin lapsen harrastuksesta, ei minun jutusta, Kaartinen sanoo.
Joskus lapsi voi harrastaa myös miellyttääkseen vanhempiaan. Näissä tilanteissa Kaartisen mielestä on oleellista puhua ääneen. Välillä mieleisetkin harrastukset voivat tuntua työläiltä ja tylsiltä, mutta pitkään jatkunut innottomuus kielii siitä, ettei lapsi pidä harrastuksestaan.
– Ei se semmoinen hampaat irvessä harrastaminen palvele ketään. Ei lasta itseään, eikä loppuviimein myöskään joukkuetta.
Kiireisessä arjessa tärkeintä on toimivat rutiinit
Merkitse kaikkien perheenjäsenten menot yhteiseen kalenteriin ja laita kalenteri näkyvällä paikalle.
Ennakkovalmistele: laita lapsen harrastusvälineet valmiiksi jo edellisenä päivänä ja pidä kaapissa aina helposti napattavaa välipalaa.
Harrasta itse samaan aikaan, kun lapsellasi on harjoitukset.
Pidä huolta lasten lisäksi myös omasta jaksamisesta. Muista nukkua, liikkua ja syödä hyvin.
Tutustu lapsen harrastuskavereiden vanhempiin. Kuljetukset on helpompi järjestää yhteistyössä.
Jos arki kuormittaa liikaa, muista pyytää apua ja tukea muilta aikuisilta ja ystäviltä.
MLL tarjoaa tukea ja tietoa vanhemmuuteen: www.vanhempainnetti.fi
