Matias Käkelän raju Rokki rärähti Kuusamotalon Oulankaslin akustiikkaan kuin dynamiitti. Harvoin jos koskaan saa kuulla 6-vuotiaan kitaran soivan näin vahvasti ja täynnä loppumatonta energiaa. Omaa rokkia oli valmisteltu huolella, mutta muutamiin teoksen kulminaatiopisteisiin oli jätetty tilaa luovuudelle ja näin lopputulos oli kuin malliesimerkki esittävän ja luovan taiteen yhteistyöstä. Hienoja esityksiä kuultiin toki muitakin. Pirita Loukusan huilu kimmelsi kuin timantti hangella J-P Lehdon ”Sinitaivaan” soidessa. Piritan huilun sointi on surrealistisen kaunis ja kirkas. Soitossa on sekä koskettavuutta että huikeaa teknistä hallintaa. Ei siis ihme, että vasta 11-vuotias Pirita pääsi ensi viikonlopun valtakunnalliseen Huittisten ”Hullun Puhalluksen” kilpailuun suoraan ääninauhan perusteella. Onnea hänelle ja kaikille muille kahdeksalle tapahtumaan lähtevälle opiston huilistille!
Susanna Törmänen vakuutti myös huilusoolollaan. Katilan Sonatiinin Toccata soi ruhtinaallisen purevalla ansatsilla ja Susannan ote oli alusta loppuun hieno ja hallittu. Upeaa kuultavaa oli myös Milla Rontin Hannikaisen Kevätaamu. Millan huilun sointi on valloittavan runsas ja puhutteleva. Kaunis ja samalla pehmeä sointi kerää ihailua illasta toiseen. Molemmat huilistit esiintyvät myös Huittisten tapahtuman katselmuksessa. Hyvällä sykkeellä soi myös Jenni Ronkaisen Lohikäärme Puff. Kehua täytyy myös huiluryhmän Tsaikovskin miniatyyrien tulkintaa. Kahdeksan hengen ensemble on hurjassa soittovireessä.
Uskomaton oli myös Mikael Haatajan (kitara) italialaisen Mauro Giulianin lähes kymmenminuuttisen virtuoositeoksen esitys. Grande Ouverture op. 60 soi paikoin kuin parhaimpien kitaravirtuoosien hyppysissä. Juoksutukset kimmelsivät, arpeggioissa oli sähköinen lataus ja sorminäppäryys oli kadehdittavan vaikuttavaa kuultavaa - uskomaton nuoren miehen voimannäyttö! Vakuuttavaa jälkeä tuli myös illan muilta kitaristeilta. Eetu Taipale sai Kingin Chicken Runnin soimaan aidon bluesin tahtiin ja Atte Härkösen kuubalaisen Leo Brouwerin etydi soi hyvällä artikuloinnilla.
Milja Heikkalan viulu soi tyylikkäästi ja puhtaasti duossa yhdessä opettajan kanssa. Hyvää viulunsoittoa kuultiin myös Ellinoora Ojalan ja Anni Kajavan toimesta - lupaavia viulisteja kaikki kolme. Kamilla Kostiaisen (sello) Boogie soi myös hyvällä sykkeellä ja pizzicatot napsahtelivat taidokkaasti.
Illan myötä kuultiin jopa neljä nelikätistä pianoesitystä. Annika Härkönen ja Aino Heikkala sekä Ellen ja Eleonoora Turpeinen että Joonas Kyllönen opettajansa kanssa huolehtivat täsmällisistä esityksistään. Helen ja Linda Kämäräisen Kilpiön Valse Triste oli puolestaan kamarimusiikillisesti sykähdyttävä esitys. Tyttöjen ihastuttavat tenutot ja täsmälliset stemmojen roolitukset tekivät tehtävänsä - hienoa! Tyylikäs oli myös Helenin Wessmanin pianosoolo, joka piirtyi herkästi sadepisaroita imitoiden.