Kuusamon musiikkiopiston konsertissa kuultiin historian havinaa ja erään pitkän pedagogisen luvun päätös, kun Musica da gatti soitti Kari Alajuuman johdolla (hänen sovittaman) TV-sarjasikermän. Sovitus oli loistelias sisältäen monia hienoja yksityiskohtia ja nerokkaita oivalluksia kuten Karin sovitukset yleensäkin. Sikermässä soivat tutut melodiat Poirotin, Downtownin ja Simpsonien tahdein Musica da gattin venyessä parhaimpaansa. Siiri Janhusen viulu soi ja Saara Sippolan harmonikassa oli tuttu vire. Arttu Oikaraisen huilu punoi hopeajanaa ja Ida Aikkilan piano ja Fanni Polojärven basso täydensivät esityksen. Konsertissa kuultiin myös kaksi Alajuuman säveltämää joululaulua Ruut Heikkilän kauniin ja sisäistyneen lauluäänen siivittämänä. Ruthin ääneen on ilmestynyt esitys esitykseltä lisää vivahteita ja gloriaa. Yleisö osoitti konsertin loputtua Kariille suosiotaan ja kunnioitti näin hänen pitkää ja monisäikeistä pedagogista uraa. Kiitos Kari!
Käy kuuntelemassa Kari Alajuuman aiemmin Koillissanomille koostama potpurri Kuusamo-lauluista tästä linkistä! Juttu jatkuu linkin jälkeen.
Konsertissa kuultiin toki paljon muitakin hienoja ja mieleenpainuvia esityksiä. Siiri Janhusen (viulu) veret seisauttava tulkinta Pugnani-Kreislerin Preludista ja allegrosta oli eräs hienoimmista yksittäisistä sooloista mitä musiikkiopiston konserteissa on koskaan kuultu. Siirin viulu soi rikkaalla soinnilla ja uskomattomalla emootiolla, eikä jättänyt kuulijalle minkään laista jossittelun aihetta, etteikö tämä nuori olisi juuri musiikin parissa parhaimmillaan - Siiri on kuin luotu esiintymään!
Korvia hivelevää kuultavaa oli myös Trio Adagion (Wilma Heiskanen, Susanna Törmänen ja Milla Rontti) Kuhlaun Trio g op. 13/2 Allegro non tanto- osan tulkinta. Huilistien kamarimusiikillinen osaaminen ja kuunteleva soitto teki suuren vaikutuksen ja teoksen wieniläisklassinen lämpö ja soinnin helmeilevä atmosfääri oli kauniilla tavalla läsnä. Milla Rontin (huilu) ja Susanna Törmäsen (alttohuilu) tulkinta argentiinalaisen Astor Piazzollan teoksesta ”Oblivon” oli myös ruhtinaallista kuultavaa. Piazzollan rytmiset käänteet ja latinovivahteet sykähdyttivät. Wilma Heiskasen soolo (Hüen Serenadi) soi myös sisäistyneesti ja kauniita yksityiskohtia viljellen. Todella koskettavaa kuultavaa oli taivalkoskelaisen Erika Sorosen (piano) sovittama Juha Tapion teoksen ”Pettävällä jäällä” tulkinta. Erikan pianosointi ja musikaalinen heittäytyminen, aina sovituksen viimeistä piirtoa myöten, tekivät esityksestä ainutlaatuisen ja arvokkaan. Kuulijana tätä kuunteli syvästi liikuttuneena.
Minifiddlersit avasivat illan (Anu Sorjan johdolla) parin kymmenen pienen viulistin voimin ja saivat joululaulujen ohessa Händelin Tempo di marcian soimaan poikkeuksellisen hyvässä ja kauniissa vireessä. Kaiken lisäksi ensemblen sointi oli myös kerrassaan upeaa kuultavaa. Muutaman vuoden kuluttua opiston orkesterissa tulee toivonmukaan soittamaan monta suurenmoista viulistia! Jousiorkesteri täydensi illan ensembleiden voittokulkua muutamalla ranskalaisella kansanlaululla Marek Pazdziorin johdolla.
Pianistien panos oli merkittävä. Sibeliuksen Rondoletto soi Aida Heikkalan käsissä mallikkaasti ja Miikkael Mannisen tulkinta Chopinin Preludista op. 28/4 oli juhlavaa kuultavaa. Siiri Karjalaisen dynaaminen ja keskittynyt ote teki jälleen suuren vaikutuksen. Zimmerin Davy Jonesin tulkinta ei jättänyt kylmäksi millään osa-alueella ja piano soi sekä puhutteli. Heikki Kataja jatkoi myös hienoja esityksiään. Debussyn Clair de lune sai impressionistisen pianoklaviatuurin kukoistamaan ja eleganssin lisäksi Heikillä oli tarpeeksi tahdonvoimaa viedä sanottavansa maaliin asti.
Kuusamo konsortin (Emma ja Essi Siikaluoma sekä Samu Mourujärvi, sello ja Neel Kok, basso) esittämässä Gruberin Jouluyö, juhlayössä oli arvokas jouluinen pohjavire. Ronja Pesosen soittama (Neel Kokin sovittama) Piraattisikermä soi kauttaaltaan mallikkaasti ja paikoin hyvinkin ilmaisuvoimaisesti. Kari Jämbäckin säveltämä Elegia soi Antti Oikaraisen (kitara) käsissä tyylillä ja luontaisella arvokkuudella. Fanni Polojärvi (kitara) sai italialaisen Mauro Giulianin Händel variaatiot hyvään iskuun. Triolit soivat täsmällisesti ja staccato-variaation iskevyys valloitti siinä missä mollivariaation koskettava melodisuuskin - todella hienosti toteutettu kokonaisuus!