Vilma Luukkonen (viulu, 12v.) soitti huhtikuun oppilaskonsertissa kypsän tulkinnan Komarovskin A-duuri konserton ensimmäisestä osasta. Vilman soitossa oli hienoa viulistista ilmaisuvoimaa ja tekniikka pelasi sointia myöten maagisesti. Vilman soitto on kulkenut suurin askelin eteenpäin
Kaunista ja lyyristä pianismia saatiin ihailla puolestaan Linda Kämäräisen Yiruman ”River flows in Your” teoksen myötä. Lindan lumoava ote sai pianon koskettimet soimaan helmeilevän koskettavasti ja temaattinen kehittely oli ammattimaista. Lindan soitossa oli herkkyyksiä, joita on vaikea sanoiksi kuvailla ja soiton vahva keskittynyt ote tempasi mukaansa! Sofia Tornbergin pianismi oli jälleen juhlavaa kuultavaa. ”Säihkyvät sardiinit” kimmelsivät ja uivat koskettimien välityksillä kuulijalle hurjalla intensiteetillä ja teknisellä hurmoksella – tällaista on pianismi parhaimmillaan!
Kauniisti soi myös Aino-Maija Kokkilan viulu. Ecclesin Sonaatin toinen osa taittui hyvällä estetiikalla ja viulistisella otteella. Aino-Maijan soitto on mennyt upeasti eteenpäin!
Toki hienoja esityksiä kuultiin muitakin. ”Oikarainen-duo” eli Arttu (huilu) ja Antti (kitara) Oikarainen tarjosivat vahvan näytön kamarimusiikillisesta osaamisestaan. Perulainen tanssi ”Aymara” soi jylhien Andien rinteiden kumussa kitaran perkussiivisen säestyskumun alla ja veljekset saivat tämän arkaistisen melodian soimaan juuri oikealla estetiikalla. ”Baileticon” synkooppirytmit huolehtivat toisen teoksen hivenen kevyemmästä aspektista ja siinä duon svengi oli paikallaan – hienoa työtä duolta!
Kamarimusiikillisesti hyvää osaamisa saatiin kuulla myös ”Kamulaisten” (Annika Härkönen, piano; Anna Jaakkonen, viulu; Eevi Jaakkonen, sello; Vilma Luukkonen, viulu; Maija Meriläinen ja Emilia Leivo, harmonikka) parista. Solheimin Faded soi parhaimmillaan hyvällä otteella. Hyvää osaamista kuultiin myös Neel Kokin oman sävellyksen ”Jean” tiivistunnelmallisessa teoksessa. Neel Kokin (sello) solistisen osuuden lisäksi mukana soittaneet (Luka ja Ronja Pesonen, sello ja Tuomas Jaakkonen, kontrabasso) oppilaat loihtivat parhaimmillaan monisäikeistä osin sibeliaanisella musiikillisella alueella tapahtunutta sävelmaalailua. Kokin sävellys olikin vaikuttavaa kuultavaa.
Ansiokkaasti soi myös Helmi Herttelin sello cembalon ja continuosellon säestämänä. Purcellin Rigaudonissa oli jo melodista viehkeyttä. Hienoa meininkiä oli myös illan toisen sisarus-duon esityksessä. Emma (sello) ja Essi Siikaluoman ”Kasakat” soi pirteästi ja napakasti hyvällä kamarimusiikillisella otteella.
Pianistit olivat läpi illan mainiossa vireessä. Aino Hietala näytti jälleen kyntensä Steinwayn parissa. ”Väärän kuninkaan” tahdeissa voimaa ja sointia riitti desibeli kaupalla. Helen Kämäräisen (piano) ”Cool Cats” soi hyvällä artikuloinnilla ja soinnilla ja tempon vaihdoskin rytmittyi kuin ajatus. Tiia Riipisen (piano) pieni joiku soi puolestaan nasevasti ja Reeta Pitkäsen (piano) Dreemy Mood oli koskettavaa kuultavaa. Reetan soitto puhutteli ja melodia piirtyi kauniisti Oulankasalin akustiikkaan.
Sara Riipisen (piano) Vuorenpeikkojen tanssissa oli kunnon meininkiä. Alma Turpeisen (piano) Hatsaturjanin Laulu soi parhaimmillaan hyvin kauniisti. Karoliina Pulkkasen (piano) Clementin sonaatin kaksi ensimmäistä osaa sujuivat hyvällä artikuloinnilla.
Illan nelikätiset olivat myös hyvin esillä. Malena & Lumina Päivärinnan Polkka soi hyvällä tanssin poljennolla ja Paju & Alma Turpeisen Sonaatiini soi aidolla wieniläis-klassisella otteella ja hienostuneella tyylillä. Essi Siikaluoman & Siiri Karjalaisen Prokschin Seine scene oli puolestaan todella vaikuttava esitys. Essin ja Siirin pianistinen ote oli puhuttelevaa ja tytöt saivat välitettyä juuri oikea tunnelman – kaunista ja herkkää musisointia!
Huilistien panos oli myös hyvä. Anni Pitkäsen (huilu) ja Malena Päivärinnan (piano) esittämä Harrisin Scapino oli kaunista kuultavaa ja Katriina Louhisalmen (huilu) Kettutanssi soi todella pirteällä artikulaatiolla. Iida Hutun (huilu) Piazzolla henkinen Proustin Naranja soi parhaimmillaan viehkeästi. Iidan soitto menee koko ajan hienosti eteenpäin! Tuula Karjalaisen (viulu) Blackwellin Start the Show soi myös eloisasti. Aapo Määtän (kitara) Griegin Vorenpeikkojen luolassa oli myös sopivan villiä meininkiä ja tekniikka pelasi.