Arvio: Kätevä tas­ku­ko­koi­nen opas­kir­ja re­von­tu­lis­ta sopii niin aloit­te­li­jal­le kuin kon­ka­ril­le - tuntuu kir­joit­ta­jil­la ei ole jäänyt ai­hees­ta mitään huo­maa­mat­ta

Revontulibongarin opas on varsin tyhjentävä kirja niin harrastajalle kuin pidemmälle avaruusfysiikkaan ja valokuvaukseen uppoutuvalle.
Revontulibongarin opas on varsin tyhjentävä kirja niin harrastajalle kuin pidemmälle avaruusfysiikkaan ja valokuvaukseen uppoutuvalle.
Kuva: Into

Kulunut syksy on ollut revontulibongareiden toiveiden täyttymys. Loistavia reposia on saatu ihailla kautta koko Suomen ja komeimmillaan niitä on nähty myös Koillismaalla. Kuin tilauksista markkinoille on tullut myös kätevän taskukokoinen opaskirja tästä yötaivaan valoleikistä. Revontulibongarin opas sopii niin aloittelijalle kuin pidemmälle ehtineelle.

Oppaan kirjoittajien tietomäärää ei tarvitse epäillä. Minna Palmroth on Helisingin yliopiston avaruusfysiikan professori, Jouni Jussila Oulun yliopiston entinen revontulitukija ja Markus Hotakainen tiedetoimittaja ja palkittu tietokirjailija.

Kirjoittajat kertovat heti alkuun käyttöohjeeen opuksen selaamiseksi. Sitä ei tarvitse lukea kannesta kanteen, vaan valikoiden kiinnostuksensa mukaan. Siksi se onkin käyttökelpoinen pitkään harrastuksen kehittymisen myötä.

Kiinnostavin osio tavanomaisen harrastajan kannalta on pääpiirteet siitä miten revontulet syntyvät ja miten niiden esiintymistä voidaan jollakin tarkkuudella ennustaa. Aivan kirjan lopussa on listattu linkkejä, joiden avulla netsitä voi katsoa lisätietoa ja myös niitä ennusteita lähitunneiksi sekä lisätietoa. Yksi ehkä eniten revontulien seuraajia kokoava nettipalvelu on Facebookin Revontulikyttääjät, joka on myös osaltaan ollut tämän kirjan innoittaja.

Paljon tilaa on uhrattu erilaisille revontulimuodoille, joista osa on hyvin harvinaisia, tai jopa Suomessa näkymättömiä. Hyvät kuvat antavat kuitenkin mahdollisuuden arvioida mihin suuntaan mahdollinen revontulinäytös on etenemässä ja millaisesta revontulesta on kysymys.

Loppupuolella kirjaa on myös hyvä neuvoja revontulien kuvaamiseen. Pääpiirteet ovatkin selkeät: kameran käyttö tulee tuntea ja harrastaa jonkinverran valokuvausta, jotta tietää ainakin ajan, aukon ja objektiivin merkityksen. Kameran ohella jalusta on välttämätön hankinta, sillä valotusajat voivat olla useita sekuntteja, puoli minuuttia, tai jopa pitempiä. Kirjoittajat muistavat muistuttaa myös ympäristön tärkeydestä ja se usein tekeekin juuri sen hyvän revontulikuvan.

Kaikkiaan tuntuu, ettei kirjoittajalta ole jäänyt revontulista, niiden seuraamisesta tai kuvaamisesta juuri mitään huomaamatta. Kirjassa jopa muistutetaan ottamaan retkijakkara mukaan ja jos otsalamppua täytyy käyttää, niin mielellään punavaloista, se ei häiritse silmän sopeutumista pimeään niin paljoa kuin normaalivalo. Ja kun opas on taskukirjamaisesta ulkoasustaan huolimatta sidottu, niin sen voi olettaa kestää myös hanskat kädessä käsittelyä.