Arvio: Kun tie huo­no­nee, kulku paranee

Hilux on omiaan työkäyttöön ja kulkee myös huonommilla teillä

Kuva: Risto Pikkupeura

Tavaratilaa on runsaasti. Nostokorkeus on nelivetoisuudesta johtuen korkea, mutta takalaita on niin tukeva, että myös sen päälle voi laskea kuormaa huoletta.

Kuva: Risto Pikkupeura

Hilux on tehty työkäyttöön.

Kuva: Risto Pikkupeura

Kojetaulu ja sisätilat ovat käytännölliset. Mukavuus on jo lähellä maastureita.

Kuva: Risto Pikkupeura

Toyota Hilux on eräs legendaarisia autoja. Kestävyys ja käytettävyys ovat olleet aina kiiteltyjä ominaisuuksia, mukavuus ja tietyt ajo-ominaisuudet ei niinkään takavuosikymmeninä. Hilux on oppinut kuitenkin jo vuosia sitten öljysorateiden tavoille, eikä mukavuus juuri henkilöautosta poikkea, no ehkä hieman. Hilux on ollut Toyotan mallistossa jo vuodesta 1968 lähtien, joten perinteitä on. Kaikki Suomessa myytävät Hiluxit ovat nelivetoisia.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Katso video Hiluxin ulkomuodosta ja ohjaamosta.

Edellisen kerran Hilux uudistui kymmenen vuotta sitten, joten reilu vuosi sitten aika koitti kahdeksannelle sukupolvelle. Ulkonäössä on piirteitä Toyotan henkilöautomallistosta. Vyötärölinja on korkea, lokasuojat pullottavat hieman. Kaikkiaan muotoiluun on tuotu äijämäisyyttä ja näyttävyyttä. Edellisiin Hiluxeihin verrattuna uusi on pari senttiä leveämpi ja seitsemän senttiä pidempi.

Hilux on neliveto-avolavojen mukaisesti korkea, eli sieltä näkee hyvin muun liikenteen yli, mutta näkyvyydestä on hyötyä myös maastossa. Kuljettajan penkiltä näkee kaikkiin suuntiin, kiitos myös kookkaiden peilien. Myös nurkat ovat hyvin arvioitavissa.

Sisusta on uudistunut. Aiempien mallien hieman arkinen olemus on nyt lähellä katumaastureita. Toyotan kojetaulumuotoilun ongelma eli kookas kosketusnäyttö on nyt istutettu nätisti kokonaisuuteen. Kosketusnäyttö toimii myös loogisesti, jos ei aivan rukkaset kädessä, niin sormilla kuitenkin. Muuten ohjaamo on yhtäaikaa työkalumainen ja city-maasturimainen. Maasto-ominaisuuksista kertoo jo se, että tartuntakahvoja on sekä kuljettajalle että matkustajalle pari kappaletta puolellaan.

Istuinmukavuus ja ergonomia ovat kohdallaan. Vaihtoehtoina on neliovinen Double Cab, jossa on takapenkit, tai kaksipaikkainen Extra Cab, jossa on käytännöllinen ja reilun kokoinen tavaratila penkkien takana. Tilan pohjalla on myös kaksi lokeroa pienemmille tavaroille.

Lavan pituus on joko 1,52 tai 1,81 metriä. Kiinnityspisteet ja takalaita ovat niin tukevia, että varmasti pysyy.

Moottorivaihtoehtoja on tasan yksi eli 2,4 litran diesel. Kone on sukua Land Cruiserin hieman isomman moottorin kanssa. Moottori antaa voimaa 150 hv eli 110 kW. Vaihteistoja on sen sijaan tarjolla kaksi: kuusilovinen manuaali tai vastaava automaatti. Moottorin luonne ja ääni ovat rouhean työkalumaiset. Eco tai Power -valinnoilla luonnetta voi muuttaa. Power saattaa tyhjällä autolla olla talviliukkailla jopa hieman äkkinäinen.

Vetotapoja on kolme, takaveto, nopea neliveto ja hidas neliveto. Tasauspyörästössä on tietysti lukko ja tekniikka hoitaa niin alamäkihidastuksen kuin ylämäkilähdönkin. Vetotapa valitaan pyöritettävästä nappulasta vanhan vaihdevivun sijaan.

Ajomukavuus vanhoihin Hiluxeihin on parantanut huomattavasti. Tyhjänä meno on tietysti hieman kovempaa, mutta mikäli entiset merkit pitävät paikkansa niin lasti tuo mukavuutta lisää. Muutenhan lasti ei Hiluxissa juuri tunnukaan missään. Hilux myös vetää mukisematta jopa 3,2 tonnin massan. Käytössä on myös peräkärryn ajonvakaus.

Edessä on perinteiseen tapaan kolmiotukivarret ja takana vieläkin perinteisempään tapaan jäykkä taka-akseli lehtijousilla. Toyota luottaa myös erittäin jäykkään erillisrunkoon.

Hilux on luokkansa myyntiykkönen, eikä tarvitse ihmetellä, etteikö suosio säilyisi. Työkaluun on saatu ripaus mukavuutta ja hyppysellinen uutta tekniikka, mutta vanha on säilytetty. Mitä huonompi tie tai raskaampi lasti, sen leveämpi hymy Hiluxin kuskilla on. 16 miljoonaa Hiluxin omistajaa ei voi olla väärässä.