Tommi Kinnunen. Pintti. Kolmenpäivänromaani.
WSOY 2018.
Suomalaisille kirjallisuuden harrastajille viime vuosina tutuksi tullut kuusamolaislähtöinen Tommi Kinnunen on sijoittanut viimeisimmän romaaninsa tapahtumat synnyinseutunsa ulkopuolelle, Hämeen Nuutajärvelle, siellä sijaitsevan lasitehtaan miljööseen.
Vaikka teos ei ole aivan tuore ja lienee lehtien palstoilla myös monien kriitikoiden esittelemä, rohkenen tuoreen joululahjan saajan oikeudella tarkastella sitä vieläkin näin julkisuudessa.
Teoksen nimi ”Pintti” viittaa ensisijaisesti vialliseen esineeseen, jonka ammattitaidostaan ylpeä lasinpuhaltaja tai tehtaan mestari hylkää ja heittää jätekasaan. Teoksessa tulevatkin tarkkaan esitellyiksi lasinvalmistuksen perinteiset työtavat kuten myös työprosessiin liittyvät tekijöiden ammatilliset tehtävät ja heidän sosiaaliset asemansa.
Mutta lukija saa myös havaita, että Kinnusen teoksessa pintillä on toinenkin merkitys, heikosti menestyvä ihminen, joka ympäristönsä arvioiden mukaan ei ole oikein ykköslaatua ja voidaan sen vuoksi syrjäyttää useimmista työtehtävistä ja kaveripiireistä.
Kerronnan keskiössä ovat Tyynelän täyteen ikään ehtineet lapset, tehtaan liepeillä vanhempiensa kyhäämässä mökissä asustavat, vähäisillä hanttihommilla niukan elantonsa hankkivat Jussi, Helmi ja Raili. Kaikki ovat joko synnynnäisesti rujoja tai muuten elämän kolhimaa väkeä, joista vain Helmille näyttää hetkeksi avautuvan mahdollisuus inhimilliseen elämään Nuutajärvelle lasinpuhaltajaksi tulleen, hieman erikoislaatuisen ulkomaalaisen ammattimiehen kautta.
Kerronta tiivistyy sodanjälkeiseen aikaan, kolmeen päivään 40-50-lukujen taitteessa. Nämä kolme dramaattista päivää asettavat uusiin puihin Tyynelän työläisjoukon mahdollisuudet muuttuneessa maailmassa, ja samalla koko tehdasmiljöön perinteisen elämänmuodon. Taustalla väikkyy historian tapahtumien suuri virta: elämä aateliskartanon omistuksessa olleessa ruukissa, Suomen brutaali kansalaissota ja kansakunnan olemassaolon vaakalaudalle asettaneet 40-luvun sodat.
Yksi Kinnusen vahvimmista puolista kertojana epäilemättä on hänen kykynsä luoda muutamalla varmalla vedolla laaja historiallinen viitekehys tapahtumille, joissa pääosassa ovat vähäväkiset ja syrjäytyneet ihmiset.
Toisena vahvuutena hänellä on kyky päästää lukija sisälle rujojen henkilöhahmojen eettiseen ominaislaatuun. Kuonakasaan tuomitun joukon sisältä loistava valo näyttää uutta tietä lukijalle ja kenties samalla myös monenlaisten umpikujien uhkaamalle kansakunnalle.
