Arvio: Tällä soi­tol­la voi jo hä­tyy­tel­lä kär­ki­si­jo­ja – Ma­det­oja-fi­naa­lei­hin yl­tä­neen Kaisa Pulk­ka­sen soitto on mää­rä­tie­tois­ta ja yk­si­tyis­koh­tia myöten har­kit­tua

Kaisa Pulkkasen soitto vakuutti ja hän selvisi finalistien joukkoon Madetoja-pianokilpailuissa.
Kaisa Pulkkasen soitto vakuutti ja hän selvisi finalistien joukkoon Madetoja-pianokilpailuissa.
Kuva: Seppo Kallio

 

Kaisa Pulkkasen lukuisat esiintymiset Kuusamon musiikkiopiston konserteissa antoivat jo käsityksen siitä, että tällä nuorella on vielä paljon sanottavaa pianotaiteen parissa. Madetojan pianokilpailuihin rakennettu ohjelma esitteli nuoren taiteilijan, jonka pianotekniikka, tulkintojen estetiikka ja laajojen teosten arkkitehtooninen ilme olivat kasvaneet lähes ammattimaiselle tasolle. Puolentoista vuoden opinnot Mikko Heinisen (OAMK:in) oppilaana ovat tehneet Kaisasta todellisen taiteilijan, jolla ei juuri heikkoja ominaisuuksia ole.

Bachin Ranskalaisen sarjan nro 2 Allemande ja Courante sujuivat hyvässä ja keskustelevassa barokin hengessä. Sointi oli luova, kuunteleva ja teosten muoto oli kauniisti rakennettu. Skrjabinin suuri Etydi cis-molli op.42/5 antoi myös vaikutelman vahvasta osaamisesta. Debussyn Etydi nro 7 oli kuin Kaisan sormille luotu. Elegantti ranskalainen lennokkuus ja ilmavuus tekivät hyvin oikeutta Kaisan tekniselle taituruudulle, joka on parhaimmillaan virtuoosimaista kuultavaa.

Lisztin Pyhän Fransiskus Assisilaisen saarna linnuille toi Kaisan soittoon romantiikan ajan sointi-ihanteet ja niiden myötä herkän klaviatuurin käytön eri dimensioista toiseen, onnistuen hienosti. Muodon rapsodinen melodian kuljetus oli kaunista kuultavaa. Beethovenin massiivinen 32 variaation teos c-mollissa WoO 80 (ilman opus numeroa) oli värikästä kuultavaa, vaikkei teos ollutkaan ihan säveltäjän parhaimmistoa. Kaisa sai jokaiseen variaatioon omaa persoonallista karaktääriä ja pianistista ilmaisua vahvan artikuloinnin ohella.

Madetojan Pienet kappaleet op. 31 toivat konserttiin mukanaan pelkistetyn ilmaisun. Paimenen unelma soi sisäistyneesti loistavana tunnelmapalana ja Vanha muisto puolestaan kuin kansanlaulun tapaan hivenen madetojamaisella harmonialla maustettuina. Konsertin päättänyt Einar Englundin massiivinen Pavane ja Toccata oli puolestaan uudemman suomalaisen pianomusiikin vahva näyttö. Muodoltaan hivenen poikkeuksellinen kahden eri rakenteen dialektiikka toimi ansiokkaasti.

Upea konsertti Kaisalta! Tällä soitolla voi jo hätyytellä kilpailujen kärkisijojakin. Finaalissa Kaisa soittaa ensimmäisen osan Beethovenin kolmannesta pianokonsertosta!

 

Ilmoita asiavirheestä