Pääkirjoitus
Peruskoulun yläluokkalaisten tet-jaksojen (työelämään tutustuminen) ja niin sanottujen tonnitöiden merkitystä ei voi kylliksi korostaa. Ne ovat arvokkaita väyliä nuorelle kohti työelämää.
Tet-jakso on tutustumista puolin ja toisin. Nuori pääsee katsomaan, miten työpaikoilla toimitaan, millaiset säännöt siellä ovat, mitä työntekijältä odotetaan.
Työnantaja katsoo, minkälaiset valmiudet nuorella on työelämään. Ammattitaitoa ei vaadi kukaan, mutta asennetta nuorelta sen sijaan on lupa odottaa. Töihin tullaan ajoissa, työn luonteeseen sopivasti pukeutuneena ja annetut työtehtävät yritetään suorittaa parhaan mukaan.
Työnantajan vastuu on suuri, sillä ensimmäinen työpaikka jää mieleen. Työtehtävien on oltava sopivasti haastavia, mutta ei ylivoimaisia. Nuoret ovat yleensä hyvin motivoituneita ja janoavat nähdä aikuisten maailmaa.
Nuorten ottamisella mukaan työntekoon on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Mitä varhemmin nuori oppii, että työllä ja jääkaapin sisällöllä on yhteys, sitä parempi.
Suomessa laki suojelee, sinänsä aivan oikein, työn teettämistä liian nuorilla. Akuutimpi ongelma on nuorten suojeleminen liialta joutilaisuudelta ja ajelehtimiselta. Yhteiskunnassamme kansalaisilla on oikeuksia, mutta myös yhteisvastuu ylläpitää hyvinvointiamme työllä.
Suurin osa nuorista on tavoitteellisia ja elämässään eteenpäin suuntautuvia. Heidän varassaan lepää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus. Haasteena on liian suureksi kasvanut osattomien joukko nuoria, jotka on jätetty yhteiskunnan ulkopuolelle. Muun muassa tasavallan presidentti on kiinnittänyt huomiota ongelmaan.
Perhe on yhteiskunnan pienin yksikkö, ja asenne työntekoon kumpuaa kotoa. Jos nuorta rohkaistaan, kannustetaan ja tehdään tiettäväksi työnteon merkitys, hän todennäköisesti sen myös omaksuu.
Koillismaan kunnissa kaupungit tukevat nuorten työllistymistä. Hyvä niin, ensi askeleilla tukea tarvitaan, mutta jokaisen on lopulta käveltävä itse.