Pääkirjoitus
Venäjän Suomen kunniakonsuli, kuusamolainen Pauli Saapunki harmittelee suomalaisten tapaa hoitaa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin vierailu. Julkisuudessa tapaamisen annista oli etupäässä esillä niin sanottu Pussy Riot -jupakka.
Saapunki kritisoi sitä, että suuret, myös Koillismaan kannalta merkittävät asiat, jäivät julkisuudessa naiskolmikon saaman vankeustuomion jalkoihin.
Presidentti Urho Kekkonen muistutti kuuluisassa puheessaan Suomen olevan enemmän lääkärin kuin tuomarin asemassa kansainvälisissä suhteissa. Tätä ajattelutapaa edustaa Saapungin kanta, jonka mukaan Venäjä-suhteissa tulisi keskittyä konkreettisten asioiden ja suurten asiakokonaisuuksien edistämiseen sen sijaan, että keskityttäisiin yksittäisiin selkkauksiin.
Pussy Riot -tuomiot sotivat länsimaista oikeustajua ja -käytäntöä vastaan, mutta asiaan ei tule korjausta pienen Suomen elämöinnillä. Asia oli varmasti syytä ottaa esiin neuvotteluista, mutta tapaamisen pääasiaksi siitä ei ollut.
Saapungin kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että pohjoisessa suuret kysymykset odottavat ratkaisuaan, ja kaipaisivat myös valtiojohdon taholta tarmokkaampaa huomiota.
Helsingistä katse tuntuu suuntautuvan Brysseliin ja Moskovaan. Pohjois-Suomi nousee julkisuuteen liian usein elättialueen roolissa: kuolevat kunnat, joita pääkaupunkiseutu joutuu niskoillaan kantamaan.
Valtiojohdolta kaipaisi Norjan kaltaista suhtautumista pohjoisiin alueisiinsa. Norjassa pohjoiset alueet nähdään suurena mahdollisuutena, johon kannattaa panostaa. Luoteis-Venäjän suuret investoinnit ovat tarjolla myös suomalaisille, mutta näihin asioihin on kiinnitettävä korkean tason huomio. Venäjällä henkilösuhteet ovat edelleen kaikki kaikessa.
Matkailuväki toivoo, että Kuusamon kuuluja jokia lasketaan tulevaisuudessa rajan yli Paanajärveen saakka ilman monimutkaisia rajamuodollisuuksia. Asia on pieni, mutta merkittävä.