Me Eskon kanssa menimme myöhemmin töihin Ämmänsaaren hotellityömaalle, jossa on nykyisin Kiannon kuohut -kylpylä, olimme siellä muutaman kuukauden. Kortteeria olimme eräässä matkustajakodissa, se sattui olemaan huonekalukauppiaan siskon talo. Rouva pyysi meitä katsomaan tapausta televisiostaan. Siellä ollessamme ensimmäinen ihminen laskeutui kuun kamaralle. Ei muurarit meitä silläkään työmaalla katselleet lempein silmin, olimmehan vieraspaikkakuntalaisia.
Ollessamme tilissä mestari kyseli, olisimmeko halukkaita lähtemään Oulaisiin tubiparantolan lisärakennukselle töihin. Me olimme halukkaita lähtemään. Hän soitti työmaalle ja kyseli työtilannetta sieltä ja suositteli meitä sikäläiselle mestarille, olihan se saman virman työmaa. Sielläkään eivät paikalliset muurarit oikein tykänneet meidän tulosta sinne, niin kuin ei Kajaanissakaan.
Oulaisissa etsimme itsellemme asuntoa, olimme ensin jonkin yönajan eräässä matkustajakodissa, mutta siellä ei ollut pesumahdollisuutta, se ei ollut hyvä paikka asua. Joku työmaalla kertoi, että eräs tipurin kalakauppias on joskus vuokrannut tilapäisasuntoja.
Menimme sinne ja kun astuimme sisälle, en ikimaailmassa uskoisi, että kauppias asuisi tuollaisessa ”mörskässä”, ainakin minun mielestä. Kysyimme isännältä olisiko hänellä vuokrata asuntoa muutamaksi kuukaudeksi, isäntä sanoi olevan tuolla ulkovajassa erään huoneen ja menimme katsomaan sitä. Yllätyimme jo sinne mennessä, koska sinne piti mennä yleisen vessan kautta. ”Huoneen” ja vessan välissä oli vain ohut harva lautaseinä, siellä olisi kaksi petipaikkaa.
Kalakauppias isännälle, että katselemme vielä, jos löytäisimme jostain sellaisen jossa olisi pesupaikka. Naureskelimme Eskon kanssa jäljestä päin, että kaikkia he ilkiää tarjota asunnoksi. Onhan selvää mikä lemu siellä oli, koska tunkio oli asunnon alla ja lantareijät harvan lautaseinän takana ja harva lattia alla.
Seuraavana päivänä timpuri vähän virnua hihittää kysyä, minkälainen asunto. ”Onhan se lanta-pakkireijät asunto”
Me lähdimme ajamaan erästä tietä pitkin jos sieltä löytäisimme parempaa asuntoa, menimme erääseen taloon kyselemään, olisiko kellään vuokrata tilapäisasuntoa. Eräässä talossa neuvottiin, että tuossa vähän matkan päässä on yksi talo, jossa asuu eräs pappa kahdestaan pojan- tai tytönpoikansa kanssa. Menimme sinne, pappa oli kotona, hän lupasi meidän tulla sanoi, että nukkukaa tuossa olohuoneessa, saunassa voitte peseytyä. Se oli hyvä asunto.
Eskon kanssa keitimme aamukahvin vuoroviikoin talon keittiössä. Talossa oleva poika oli myymälävaras, koska hän meille kauppasi kaikenlaista varastamaansa uutta tavara. Kysyimme, että mistä hän oli saanut tavaran hän sanoi, että tuolta myymälästä aina jotain tarttuu mukaan. Emme olleet kiinnostuneita ostamaan varastettua tavaraa häneltä, vaikka se olisi olikin halpaa. Pelkäsimme, että jos poika joutuu kiinni tekemisistään, koska asuimme heillä.
Työmaalla oli ruokala ja kuljimme syömässä hotellissa ja baareissa, iltasella keitimme asunnolla jotain tai söimme kuivaa evästä.
Olimme Oulaisissa muutan kuukauden. Kävimme Eskon kanssa kotona pyhien aikana. Menimme sunnuntaisin takaisin työpaikkakunnalle, koska maanantaiaamuna olisi ollut pitkä matka ajella ja olisi pitänyt lähteä heti puolenyön jälkeen ajamaan sinne.
Meillä oli Morris Mini autona silloin, vaihdoin sen uuteen Sumpea Imp -merkkiseen. Se auto oli minulle pettymys, siinä oli takana moottori ja se oli kylmä, muuten oikein hyvä ajaa.