Liikenneverkkosuunnitelma on aiheuttanut mielenkiintoisen keskustelun. Ensinnäkin siksi, että kaikesta aiemmasta poiketen nyt on tuotu esille ajatus ennen sen yksityiskohtaista selvitystä. Periaatteessa on ollut mahdollisuus käydä kansalaiskeskustelua, ja sitä totta vieköön on käytykin niin mediassa kuin somessa. Voittopuolisesti varsin tyrmäävään sävyyn.
Keskustelu on keskittynyt yhteen seikkaan. Autojen paikannukseen ja mahdolliseen maksujen perimisteknologiaan ja yksityisyydensuojaan. Totta onkin, että valtion harjoittama urkinta koetaan huomattavasti vaarallisemmaksi kuin vastaava kaupallinen urkinta. Johtuneeko siitä, että siedän Googlen olinpaikkani seuraamisen kännykän avulla, koska uskon tietoa käytettävän kaupallisiin tarkoituksiin. Valtio taas voi periaatteessa auton paikka- jo nopeustietoja käyttää vaikkapa sakotuksen perusteena. Myöskin se, että viranomainen tietäisi autoni kulloisen olinpaikan kuullosta kovin ... stasilaiselta.
Ongelma onkin siinä, että teknologian pitäisi myös kyetä yhdistämään auto ja kuljettaja, toimiakseen täydellisenä urkintavälineenä, tai kyetäkseen tarjoamaan palveluita, mitä nykyisin navigaattorit ja älykännykät eivät jo tarjoa.
Sanottakoon siis vielä suomeksi. Mustalla laatikolla seurattaisiin auton olinpaikkaa, ei kuljettajan. ehkä.
Se mihin liikenneverkko kaatuu onkin aivan muut syyt. Ensinnäkin suunnitelman mukaan vain valtion maanteiden käytöstä voidaan periä maksu. Suuri osa liikenensuoritteista tapahtuu kuitenkin kaupunkien ja kuntien kaavateillä, yksityisteillä ja Koillismaalla vaikka metsäteillä. Helsinkiläinen voi periaatteessa autoilla ikänsä ajamatta metriäkään valtion maksuteillä.
Toiseksi liikenteeltä peritään maksuin ja veroina noin 8 miljardia euroa ja liikenneväylien ylläpitoon käytetään vain vajaat 2 miljardia. Kun Berner sanoo, ettei liikenteeltä perittäviä maksuja koroteta, jätti hän sanomatta sen, ettei niitä todennäköisesti myöskään alenneta. Syntymässä on siis reippaan 6 miljardin euron bisnes, ei ihme, ettei Berner epäile etteikö halukkaita yrityksiä tulisi maantiemaksumarkkinoille. Varsinkin kun kuullostaa, että tieverkkojen kunnostukseen käytettäisiin lainarahaa. Ainakin haluaisin nähdä sen valtiovarainmisterin, joka hyväksyy 6 miljardin euron kuppaamisen valtion kassasta. Valtiovarainministeriö ei muuten ole kommentoinut suunnitelmia.
Miten käy matkakorvauksen ja työmatkavähennyksen verotuksessa, jos kilometrejä ostetaan hinnalla xx-xxx operaattoreilta? Jos muista veroista luovutaan, mitä tehdään nykyisille raskaasti verotetuille ajoneuvoille. Halpeneeko bensa sen 93 prosenttia ja diesel 75,5 prosenttia mikä hinnassa on veroa.
Voiko kuka tahansa perustaa kilometriperintäyrityksen, vai täytyykö se olla kansainvälinen veroparatiisiyhtiö. Kun yritystoiminnan periaate on minimoida kulut ja maksimoida voitot, niin miten aiotaan estää hintojen nousu ja monipolisoituminen. Maanteitä pisteestä A pisteeseen B kun on kuitenkin yleensä vain yksi mahdollinen, eli valinnanvapaus on asiakkaalla todellisuudessa aika minimaalinen.
Toivottavasti torstai on toivoa täynnä, mutta ehkä Berneriä kannattaa kuitenkin kuunnella puolankalaisilla odotusarvoilla.
