Koillismaan puhekieltä kuunneltiin maanantaina ja tiistaina erityisen tarkalla korvalla, kun suomen kieltä Oulun yliopiston kesäkurssilla opiskelevat 36 ulkomaalaista yliopisto-opiskelijaa saapuivat Kuusamoon leirikouluretkelle.
Kurssilaisia on viidestätoista eri maasta ympäri maailmaa, ja innostus kaukaisen Suomen omalaatuisen kielen ja kulttuurin opiskeluun on monen kohdalla syntynyt sattumalta.
– Minun isälläni oli Alvar Aallon suunnittelema pöytä, ja hän tykkäsi suomalaisesta designistä. Minä päätin ensiksi oppia ruotsia ja viroa, ja lopulta päätin, että nyt on aika oppia suomea. Joten pitkä matka on tultu, kertoo itävaltalainen Dorothea Czapka selvällä suomen kielellä.
Kaikki kurssilaiset ovat opiskelleet suomen kieltä kotimaassaan jo vähintään kaksi vuotta, ja puhuvat suomea niin hyvin, ettei haastattelussakaan tarvitse vaihtaa kieltä englanniksi. Unkarilaisella Zsuzsanna Sallailla sukulaiskielen opintoja on takana jo neljän vuoden verran.
– Minusta suomi on tosi looginen kieli. Vaikka sanasto onkin haasteellista, on mukava oppia sanoja, jotka ovat ihan erilaisia kuin missään muussa kielessä. Suomalaiset ovat aina todella yllättyneitä, kun joku opiskelee heidän kieltään, ja kyselevät ihmeissään, että miksi ihmeessä sinä suomea opiskelet, Sallai nauraa.
– Suomalaisille on myös hyvin yllättävää, että joku puhuu Venäjällä suomea, lisää Moskovasta kotoisin oleva Maksim Diakonov.
Monelle kurssilaisista kesäkurssi tarjoaa ensimmäistä kertaa mahdollisuuden harjoitella suomea suomenkielisessä ympäristössä. Intensiivisellä, heinäkuun loppuun kestävällä kesäkurssilla harjoitellaan erityisesti suomen kielen puhumista, ja pohjoisen murteet antavat harjoitteluun oman lisänsä.
– Murteet ovat hankalia, mutta kuuntelemalla oppii. Suomeksi vähillä sanoilla voi sanoa paljon, tietää saksalainen Andreas Born.
Bornin mielestä suomea on mukava puhua, myös siksi, että suomen kielessä on hauskan kuuloisia sanoja riittää.
– Esimerkiksi pleikkari, tunturi, jompana kumpana ja lämpimämpi. Yksi suomalainen ystävä keksi myös yhdistelmän ”äyriäinen äyskäröi”, Born sanoo, ja saa muut kurssilaiset nauramaan ja kokeilemaan lausetta heti.
Vaikeimpia asioita suomen kielen opiskelussa on opiskelijoiden mielestä kielioppi partitiiveineen sekä ääntämisen astevaihtelut ja diftongit.
– Minusta suomen kielessä ei ole vaikeita sanoja, paitsi sellaiset, joissa on paljon vokaaleja, toteaa Venäjän Karjalasta tullut Ekaterina Simonova.
– Suomea on helpompi puhua itse kuin ymmärtää, koska suomalaiset puhuvat niin nopeasti. Baarissa suomalaisen kanssa on ihan mahdotonta, vitsailee Amerikasta, Seattlesta kotoisin oleva Sam Kesälä.
Kuten jo nimestä huomaa, ovat Kesälän sukujuuret Suomessa. Vaikka isä on Suomesta ja äitikin osaa kieltä, ei perheen poika aikaisemmin ollut kielen oppimisesta kiinnostunut. Kun hän aloitti yliopiston, oli siellä tarjolla suomen kielen kurssi.
– Se on amerikkalaisessa yliopistossa aika harvinaista, ja ajattelin, että miksipä ei. Nyt se on toinen pääaineeni, Kesälä nauraa.
Kielikurssin johtajaopettaja Maria Sarhemaan mukaan kurssilla onkin tänä vuonna poikkeuksellisen monta amerikkalaista, joiden sukujuuret ovat Suomessa. Vaikkei suomea ole puhuttu kotona, opiskelija haluaa opiskella vanhempiensa tai isovanhempiensa kielen ja oppia samalla jotain itsestään.
– Ennen tunsin olevani aika stereotyyppinen amerikkalainen, joka ei osaa mitään muuta kieltä kuin englantia. Nyt tunnen olevani oikeasti puolisuomalainen, Kesälä hymyilee.