Harvemmin yhdessä musiikkiopiston oppilaskonsertissa kuullaan hienoja J.S. Bach-tulkintoja urheilutermiä lainaten hattutempullisen verran eli kokonaista kolme kappaletta ja bonuksena vielä Bachin pojan C.Ph.E. Bachin loistavan soolohuilusonaatin tulkinta Arttu Oikaraisen (huilu) toimesta.
Artun tulkinta olikin todella sisäistynyt ja teoksen arvomaailman mukainen ja hänen eritellessä hienostuneesti sonaatin temaattiset aihiot kauniisti kohdalleen. Artun tulkinta Taffanelin Pastoralista oli myös vakuuttava.
Varsinaisista J.S. Bachin teoksista jäi mieleen Anna Jaakkosen (sello) onnistunut esitys ensimmäisen soolosellosarjan preludista BWV 1007. Anna sai preludin julistavan ilmeen hienosti esille ja finaalin kehittely kohosi tyylikkääseen nousuun.
Annan soitto on tällä hetkellä todella hienossa vireessä. Muut Bach- tulkinnat olivatkin sitten Alasaarelan sisarusten heiniä. Veikka Alasaarela (piano) suorastaan leikitteli pienen luutulle alunperin sävelletyn preludin (BWV 999) merkeissä.
Sormet kulkivat villisti teoksen rullatessa hienosti loppuun saakka. Raisa Alasaarelan (piano) Bach-tulkinta oli sitten aivan omaa luokkaansa. Preludi c-molli BWV 847 oli käsittämättömän energisesti tulkittu.
Esitys oli kautta linjan virtuoosinen ja hallittu - kerrassaan suurenmoinen. Sointi oli purevaa ja preludin harmoniat eri dimensiot kehittyivät loisteliaaseen finaaliin kuin ammattilaisella konsanaan. Raisan soitto oli kuin kirkas tähden lento marraskuisella taivaalla!
Mainiossa vireessä olivat myös huilu-trion jäsenet. Milla Rontti (piccolo), Arttu oikarainen, huilu ja Susanna Törmänen (alttohuilu) saivat Beeftinkin Birds-trion ensimmäisen osan helmeilemään. Lintujen viserrystä matkivien aihioiden hivenen minimalistiset kuviot kehittyivät kauniiseen ”lintukuoroon”, jota oli ilo kuunnella. Susannan operoima alttohuilu loi vakavampaa tunnelmaa, kun taas Millan piccolo huolehti varsinaisesta visertelijän roolista. Artun tehtävänä oli tasoittaa äänimaisemaa sointuvaan balanssiin - hienoa kamarimusisointia! Kaunista kuultavaa oli myös Hanna Kylmäluoman ja Eleonoora Turpeisen huilunsoitto. Hannan Soittajapaimen soi luontevasti ja Eleonooran tukitsema Andersenin tunnelmallinen Nocturno puolestaan hyvällä soinnilla ja estetiikalla.
Pienet viulisit olivat myös hyvässä iskussa. Lumia Koramon, Selina Sippolan ja Aino Hutun soitto menee hyvin askelin eteenpäin ja Jenni Kylmäluoman venäläinen romanssi taittui mainiossa vireessä. Tempon vaihdokset sujuivat mallikkaasti ja soitossa oli hyvää otetta. Senni Oikaraisen, Kamilla Kostiaisen ja Eerika Ervastin sellonsoittossa on tapahtunut selkeää kehitystä ja Jonna Sorosen (kitara) debyytti-esiintyminen sujui todella mallikkaasti. Jenna Veteläinen (kitara) jatkoi hienoja tulkintoja tällä kertaa kuubalaisen Leo Brouwerin etydin ja Tiersenin Syksyisen iltapäivän merkeissä. Fanni Polojärven Brouwerin etydi nro XVII sujui hyvällä tekniikalla ja barokin maailmaa imitoivat korukuviot taittuivat ammattimaisin ottein.
Illan nelikätiset taittuivat myös ongelmitta. Linnea Jokitalo & Ellen Turpeinen, Eleonoora Turpeinen & Ellen Turpeinen, Iida Aikkila & Anna Jaakkola ja Louna Tornberg & Katri Holma (opettajansa) saivat aikaan hyvää pianistista tunnelmaa ja Louna Tornbergin merelliset glissandot sävyttivät hienosti pianosoolon musiikillista antia.
