Juhana Ritakorven sellonsoitossa on kultivoitunut ja voimakkaan maskuliininen ote ja hänen käsissään sello soi Kaamosgallerian akustiikassa ruhtinaallisen rikkain sävyin. Niinpä Bachin ensimmäinen sellosarja olikin eleganttia kuultavaa. Ritakorven Bach-tulkintojen artikuloinnista huomaa myös, että barokkimusiikin nykyisen tuntemuksen mukainen fraseeraus sujuu häneltä sisäistyneesti ja taidokkaasti. Preludin juoksutuksissa oli ketteryyttä ja lopun rakentelu päätyi voimaakkaasti julistavaan finaaliin.
Bachin sarjan tanssiosat soivat myös kauniisti artikuloiden. Sarabandessa oli ajatonta mietiskelyä ja menuettien viehkeys sykähdytti. Varsinaista musiikin koristelua ei juurikaan kuultu, mutta toisen menuetin mollissa kulkeva melodiakaari soi pelkistetyn kauniisti. Sarjan päättänyt gigue oli puolestaan mestarillisen ketterästi artikuloitu kokonaisuus.
Sen sijaan Aulis Sallisen Adagio Sebastian Knightille ei sykähdyttänyt sen paremmin kuin György Ligetin sonaatti soolosellolle. Ritakorpea ei kuitenkaan näiden teosten tulkinnasta sovi moittia. Joskus on vain tunnustettava, että hyvänkin säveltäjän repertoaarista voi löytää hivenen keskinkertaisia teoksia..
Ritakorpi päätti konsertin uljaaseen improvisointiin, joka oli mielenkiintoista kuultavaa, joskin pitemmän päälle hivenen turhan mahtipontista. Sen sijaan hänen teosesittelynsä olivat mielenkiintoisia ja sopivat mainiosti musiikkiopiston oppilaiden tiedonjanoon.
Oulu Sinfonian varaäänenjohtajana nykyisin toimiva Juhana Ritakorpi on soittanut Kuusamo Festival Strings -orkesterin solistina ja esiintynyt niin solistina kuin kamrimuusikkona ympäri Suomen. Toivottavasti saamme kuulla hänen soittoaan jatkossakin.
Seppo Kallio