Kirjoittelen tätä pimeässä autotallissa. Ikkunasta pilkahtavat auringonsäteet lupaavat, että kohta pääsen täältä muiden kaltaisteni joukkoon. Siksipä etsinkin sinua, kaltaiseni, kesäkaveriksi.
Sinun on hyväksyttävä se, että mukanani tulee muutama ihminen. Majailen tällä hetkellä erään Peten, Petri Nuoran, autotallissa Kuusamossa. Täällä asuu myös Peten avopuoliso Maria Helekoski ja heidän 2-vuotias poikansa.
Olet minulle juuri oikeaa seuraa, jos rakastat vauhtia ja menoa. Tykkäät maanteistä, autoilusta ja vähän vaarallisista tilanteista. Toivon, että olet laillani sporttinen. Kesän aikana kuljen noin 7000 kilometriä, joten sinun on pysyttävä perässäni.
Minulla on vain kaksi täysin ehdotonta vaatimusta: sinun on pidettävä sinisestä ja sinun on ymmärrettävä elämäntapaani. Siihen kuuluu se, että nautin kesästä täysillä ja talvella vetäydyn kuoreeni. Minua ei pysty muuttamaan.
Sinun eletty elämäsi ei minua haittaa, minullakin on kilometrejä takana. Tai maileja, jos tarkkoja ollaan. Koillismaalle tulin Ahvenanmaan ja Teksasin kautta.
Tykkäätkö kuvista? Minulla on sellainen etupuolellani, tarkemmin tuulilasissani. Se kertoo vähän eletystä elämästäni.
Teksasin veromerkki on muisto Yhdysvalloissa vietetyistä vuosista. Sieltä olen alunperin kotoisinkin. Tulin Chevroletin tehtaalta Atlantan Georgiasta ulos vuonna 1966. Vietin nuoruuteni Jenkeissä ja päädyin vasta 42-vuotiaana Ruotsiin.
Pakko myöntää, vuodet olivat jättäneet minun jälkensä ja tarvitsin hieman kasvojenkohotusta. Ruotsalaiset veljekset, joiden luona majailin, rakensivat minut kokonaan uusiksi.
Kai se oli paranneltu ulkonäköni, joka alkoi herättää muissa kiinnostusta ja minut ostettiin Ahvenanmaalle kolme vuotta sitten.
Kuusamoon vakiinnuin vuoden 2016 lokakuussa pakkasaamussa. Aluksi iski shokki. Sen saivat aikaan erilainen kulttuuri ja ilma.
Kuusamoon päädyin tarkan harkinnan jälkeen. Pete löysi minut ruotsalaisesta Blocket-palvelusta, nettiautoa vastaavasta palvelusta. Hän kävi minusta viikon ajan puhelinkauppaa, lensi paikanpäälle ja teki kaupat. Suomen puolelle tulimme laivalla.
Olen oikeastaan salaa vähän hyvilläni siitä, että minua on harkittu tarkkaan ennen ottamista. En ole heräteostos kuten Corvette, Peten ensimmäinen amerikanrauta, joka vain tarttui mukaan veljen kaverin luota viisi vuotta sitten. Sellaisiahan ne ensimmäiset usein ovat.
Nykyään olen aika perhekeskeinen. Tämä tyyppi, Pete, jonka luona majailen, ajelee aika paljon perhereissuja. Peten 2-vuotias poika on ihan mukava nassikka, ymmärtää jo V8:n päälle ja osaa itse pyytää ajelulle.
Yleensä reissaamme kotimaassa kesälomareissuja ja käymme muutamissa näyttelyissä. Tulevana kesänä suunnitelmissa on ainakin American Car Show Oulussa ja vastaavanlainen tapahtuma Haaparannassa.
Meno näillä reissuilla on perhekeskeistä ja rentoa. Autossa ei soi rockabilly eikä ikkunoista näy pin up -mekkoja tai tötterötukkia.
Kerran kesässä pääsen irrottelemaan poikien kanssa. Heinäkuussa poikien reissu suuntautuu Ruotsiin Västeråsiin. Siellä järjestetään Pohjoismaiden suurin jenkkiautotapahtuma.
Tuo A-luokan reissu tehdään tänäkin kesänä.
Kuulin, kun Peteltä kysyttiin, että jos olisin ihminen, miten hän luonnehtisi minua?
– Vaikea, kuului vastaus.
Tuntuu yhtäkkiä aika tyrmäävältä kommentilta. En minä nyt omasta mielestäni niin kauhean vaikea ole. Onhan minussa ollut jotain pientä laittoa, mutta senkin edestä muotoja, silmänruokaa ja tehoja. Ja ikäisekseni olen aika hyvässä kunnossa.
Pete nauroi kommentin päälle. Ei hän aikonut minusta luopua, vaan ehkä hommata joskus kaverin minulle. Hän lupasi, että saisin ikäistäni seuraa, ei mitään 1980-luvun laatikkoja.
Olisitko sinä se oikea?
Terveisin
Chevrolet Chevelle Malibu vm. 1966
Ps. Ehkä tapaamme tiistaina VappuCruisingilla, joka ajetaan tänä vuonna Kuusamossa Käylään asti. Lähtö on Kone Pajulan parkkipaikalta.. Todennäköisesti emme kuitenkaan tapaa, sillä minulla on aika pahoja vaihdelaatikko-ongelmia. Mutta minun sijasta siellä on paljon muita kaltaisiani, jos innostut menemään mukaan letkaan tai vain katsomaan.