Teemu Huunonen, huilu ja Jenni Ljung, piano osoittautuivat todella mainioksi kamarimusiikki-duoksi lauantai illan matineakonsertin perusteella. Koillis-Lapin musiikkiopistossa opettava ja Sallassa nykyisin asustava Jenni Ljung häikäisi myös pianosoolollaan Debussyn L’isle de joyeusen parissa.
Paitsi, että Ljungilla oli tekniikka hallussa, hän sai Steinwayn soimaan sekä hienostuneesti että tarpeen tullen myös dynaamisesti. Erityisesti ihailin hänen sisäistyneitä kamarimusiikillisia taitoja Schubertin ”Arpeggione” sonaatin eri käänteissä. Adagio puhutteli kiireettömyydellään ja viimeisen osa allegretto taas purevalla soinnillaan, eikä Teemu Huunosenkaan huilusoitossa ollut valittamisen aihetta. Schubertin sonaatin helmeilevä melodiankäsittely teki tehtävänsä ja soitossa oli kaiken aikaa sympaattinen vuorovaikutuksellinen kamarimusiikillinen yhteys.
Illan avausteoksena kuultu Enescon Cantabile et Presto oli kaunista kuultavaa ja illan ylimääräisenä kuultu Codardin valssi oli varsinainen täysosuma kaamoksen pakkaseen. Huilussa tuntui olevan virtaa, vaikka muille jakaa ja yhteistyö pianistin kanssa oli saumatonta. Valssin tunnelma-asteikon eri käänteet osuivat myös tällä huilu-piano-duolla kuin tanssi.
Sinänsä laihaksi ”tukikonsertiksi” kehkeytynyt ilta saikin mainion päätöksen. Joskus musiikin ilottelu on juhlavaa kuultavaa, varsinkin kun uskalletaan heittäytyä sen pauloihin turhia säästelemättä.
