Cow­boy­kin itkee kan­taa-ot­ta­vas­ti – Paavo Ahosen näyt­te­lys­sä länk­kä­rit­kin itkevät

Pudasjärveläinen Paavo Ahonen ottaa teoksillaan kantaa väistyvien kulttuurien puolesta.

Kuva: Mikko Halvari

Osa teoksista on otettu suoraan vanhoista Tex Willer -sarjakuvien ruuduista.

Kuva: Mikko Halvari

Lännen tarinoita -näyttely on Oulun taidemuseon kiertonäyttely. Kaamosgalleriassa se on esillä 4. -28.2. ma-to 11-18, pe 11-16 sekä tilaisuuksien aikana. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Pudasjärveläinen kuvataiteilija Paavo Ahonen on tuonut Kuusamotalon Kaamosgalleriaan näyttelynsä ”Lännen tarinoita”, joka iskee sekä kantaaottavasti että viihteellisesti. Värikkäiden maalausten aiheet tulevat suoraan Tex Willer -sarjakuvista ja dokumentaarisista valokuvista.

Teoksissa katsojaa vastaan tuijottavat muiden muassa kulttuurinsa menettänyt intiaanityttö sekä kova ja karski cowboykaksikko, jotka taiteilija on pistänyt itkeä tuhertamaan.

– Eiväthän länkkärit koskaan itke, Ahonen toteaa teoksensa äärellä ja virnistää veijarimaisesti. Taiteilija selvästi pitää totuttujen roolien kääntämisestä päälaelleen myös muissa teoksissaan.

– Haluan näillä teoksilla ottaa kantaa alkuperäisväestön ja väistyvien kulttuurien puolesta, Ahonen kertoo tarkastellessaan seuraavaa teostaan, jossa intiaanityttö tuijottaa syyllistäen tai ihmetellen kohti katsojaa.

Intiaaniteeman käyttö on taiteilijan keino puhua alkuperäiskansojen puolesta.

Varsinaiseksi intiaanikulttuurin tietäjäksi paljastuva Ahonen kertoo opiskelleensa intiaanihistoriaa jo pidemmän aikaa. Hän näkee väistyvissä ja uhanalaisissa vähemmistökulttuureissa samankaltaisuutta aikakaudesta välittämättä.

– Intiaanit olivat aikansa pakolaisia, aivan kuten saamelaiset ovat tänä päivänä, Ahonen toteaa.

Näyttelyn teokset polveilevat taiteilijan mukaan poptaiteen ja kantaaottavan taiteen välissä. Ahonen on ammentanut maalaustensa aiheet kahdesta toisistaan eroavista lähdemateriaaleista,Tex Willer- sarjakuvista ja yhdysvaltalaisvalokuvaaja Edward S. Curtisin dokumentaarisista valokuvista. Siinä missä Tex Willer esitti sankarit valkoisessa viski- ja revolverikulttuurissa, Curtis dokumentoi intiaanikulttuurin vajoamista perinteisten elinkeinojen hävitessä 1800-1900 -lukujen taitteessa. Ahonen on ottanut ”parhaat palat” molemmista lähteistä ja antanut mustavalkoisille valokuville ja sarjakuvaruuduille kirkkaat värit.