Ebba Ahonen on viime aikoina muistellut paljon isäänsä. Poromies Ponku (Ossi Yliaska 1894-1964) opetti tyttärensä lukemaan, kirjoittamaan, kutomaan paulat, vuoli kiehisporot, herätti 40-asteen pakkaseen katsomaan revontulia, kirjoitti lorut ja opetti miten verat laitetaan säpikkäiden suuhun.
– Koipinahkojen leikkaamista en opetellut, mutta isä sanoi, että katohan siinä on koivessa kaavat valmiina. Niin monta kertaa olin sitä katsomassa, että saattaisin osatakin.
Koivupölkyllä istuva Inka Maaret on Ebba Ahosen neljäs nukke ja syntynyt isän muistoksi. Vieressä seisovat Hanna, Mirja ja valokuvassa Elsa. Ebba Ahonen on tehnyt nuket alusta loppuun itse Käylän legendaarisessa Vapun piirissä. Tänä keväänä on Inka-Maaretin vuoro esittäytyä kansalaisopiston käsityöpiirien näyttelyssä Kuusamo-opistolla.
Koillismaan kansallispukuun pukeutunut Hanna-nukke valmistui 80-luvun alussa, kun Ebba Ahonen teki itselleen kansallispuvun. Ebba ompeli nukelle puvun tilkuista ja nimesi sen anoppinsa mukaan.
Perä-Pohjolan kansallispukua kantaa topakasti seisova Mirja. Ebban sisko Mirja harrasti kansantanhua. Kun kovassa käytössä ollut puku tuli Ebballe, hän teki siihen uusia osia. Taas oli tilkkuja, ja syntyi Mirja-nukke.
Elsa-nuken Ebba Ahonen teki siskolleen Elsalle kymmenisen vuotta sitten. Elsa oli 18-vuotiaan lottakomennuksella Ivalon sairaalassa 4. heinäkuuta 1943, kun partisaanit hyökkäsivät Oulun piispa Yrjö Wallinmaan seurueen kimppuun. Viisi kuoli, myös piispa.
– Elsa sanoi sitä kauhujen yöksi.
Kankaat nuken lottapukuun Ebba sai Sodankylän varuskunnan ompelimosta siskonpojan kautta: puoli metriä valtion sotilaskangasta.
Inka Maaret on lapintyttö, jolla on yllään Sodankylän ja Vuotson alueen lapinnaisen puku.
– Isä oli katekeettana 4:ssä piirissä Pohjois-Sodankylässä, siellä missä on saamelaiskyliä. Mehän ei itse oltu saamelaisia. Enintään metsäsaamelaisia.
Inka Maaretilla on Ebballe lapsuudesta tuttu lapinnaisen punainen lakki ja lapinnaisen kesäpuku: sinipohjainen pikkukukkainen mekko, huivi, risku ja villasukat. Helmaa ja hihansuita koristavat punainen, keltainen ja vihreä verka.
– Laittelin verat muistin päältä ja katsoin isän kuvasta mallia.
Valokuvassa Ponkulla on päässä itse tehty näyttävä neljäntuulenlakki.
– Oma koipilakki minulla on tallessa ja käytössäkin, mutta verkalakkiani en enää löytänyt. Muistelin senkin.
Kankaat Inka Maaretin asuun Ebba Ahonen tilasi käsityöläiseltä Vuotsosta. Kenkien piti tulla tallessa pitkään olleesta sisnan palasesta, pehmeästä poronnahasta.
– Nukesta tuli paksujalkainen ja kengistä liian pienet. Nyt olisi seuraavalle nukelle kengät valmiina.
Ebba Ahonen ei vielä ole päättänyt minkä nuken tekisi seuraavaksi. Tilkkuvarastosta riittää mistä tehdä.
– Tekisikö terveyssisaren tai partioasun?
Molemmat, 50-luvulla kinttupolkujen aikaan Käylään terveyssisareksi tullut ja Käylän Kiehisten kantava voima, tuntee kuin omat taskunsa, kirjaimellisesti.
Kädentaitojen näyttelyssä esillä istuva Inka Maaret sai lopulta kengät ”ukkorievun vanhasta lakista” ja peukaloista puhki kuluneista nahkasormikkaista. Jokaiseen nukkeen mahtuu paljon muistoja.
